Viidakon lakeja ja väripiilareita

Tänään vastustaa. Piti mennä vaihtariporukalla Osnabrückiin, mutta koska naiselliset valmisteluoperaatiot vei laittoman kauan, me myöhästyttiin Siljan kans junasta ja mä oonkin sitten mököttäny koko päivän. Kävin kyllä sitten vähän kaupungilla tartuttamassa mukaani paidan ja kaks kenkää.

Oon oppinu täällä uuden pelin, nimittäin Jungle Speedin. Ihan järetöntä kortinlätkimistä ja huitomista. Tavotteena on siis saaha jonkun toisen pelaajan kans kortti, jossa on sama muoto, ja sitten se kumpi nappaa ensin pöydällä olevan kapulan, voittaa, ja sen kortit menee häviäjälle. Tämä kapulan nappaaminen on vähän traumaattista ja veristä, eillenkin rääpäsin tuoksinnassa Bartille sormeen reiän. Suhrab löi ihteään kapulalla silmään. Kuolonuhreilta sentään vältyttiin.

Eillen ratikassa tapahtu aika jännittävä kohtaaminen. Istuin nimittäin semmosen nuoren juipin vastapäätä jolla oli ihan selkeästi väripiilarit päässä. Se huomas kun katoin, joten koin tarpeelliseks selittää vähän että en toki mikään muuten-vaan-mulkoilija ole, havainnoin vaan. Totesin siihen sitten että "You have contacts, don't you?" ja poika sitten silmät pyöreänä jotain sano ilmeisesti siskolleen, joka istu mun vieressä. Sisko ymmärs enkkua ja kysy että joo, eikö ookkin rumat. Mä siihen sitten että no eeeeei kai ne nyt vallan rumat ole.. Sitten siskolle sytty lamppu pään päälle ja se totes mulle että
"Toi on muuten sinkku."
"Anteeks kuinka?"
"Se vois olla sun poikakaveri?"
"Ööö.."
"Se on kaunis, eikö?"
Siinä vaiheessa katoin tyttöä, jonka silmät kiilu, poikaparkaa joka ei tajunnu varmaan mitään siskonsa puheista, ja ikkunasta pihalle, jollon huomasin että olinkin jo onneks siellä missä piti vaihtaa ratikkaa. Joten virnistin, lähin paikalta ja parin metrin päässä repesin aika totaalisesti. Ihmiset vähän heitti kummaksuvaa katsetta että mitäs tuo eukko tuossa nauraa.
Semmonen saksalainen paritusyritys.

Sivistin eillen kanssaopiskelijoitani ja pidin muumiesitelmän saksaks. Gah, pelottavaa. Joo, vaikka tietäisin aiheesta, ja oon tehny hienon powerpointin ja koko aiemmat kolme tuntia puhunu ihan sujuvahkoa saksaa, niin kun piti alkaa pitämään Referaattia, niin johan unohtuu joka ikinen saksankielinen sana. Lievästi turhauttavaa. No, sain kuitenkin ihan innostuneen vastaanoton vaikka takeltelinkin vähintään kymppi miinuksen arvosesti. Opettaja ei vaan ehkä ihan arvostanu.
Vaikka no hei, se opettaja on alkanu vähintäänkin karhean alun jälkeen tykkäämään musta. Sillä on aina ne tietyt ihmiset joille se valittaa myöhästymisistä ja tunnilla syömisestä ja väärin lausumisesta ja tehtävien huolimattomasta tekemisestä ja vaikka mistä, ja mulle ei ikinä mitään vaikka oon epähuomiossa rikkonu vähän kaikkia sen lakeja. Eillenkin, saatiin tunnilla kirjotetut pienet tekstit takasin ja Gosialle se valitti pitkän tovin siitä miten se oli kirjottanu liika tiuhaan eikä Elke ollu saanu korjattua kunnolla ja jatko että et taaskaan kuunnellu vaikka mä varta vasten sillon sanoin että.... Sitten se tuli mun kohalle ja sano lempeästi että ei tämä oo ollenkaan niin paha miltä näyttää. Koko paperi oli ihan vaaleanpunanen kun se oli korjaillu mun joka ikisestä lauseesta löytyvän väärällä paikalla olevan verbin. Mitä ihmettä... Toisaalta, oon ihan tyytyväinen että oon Frau Birgenhaagenin suosiossa mutta sääliks käy niitä muutamia joille se aina kalkattaa.

Hei ja oon löytäny ekat ihan oikeat saksalaiset kaverit. Meijän enkunkursseilla on semmonen Dominik joka on ihan tosi mukava heppu. Se tahto mut sen synttäreillekin tuossa viime viikolla, ja puhuin siellä monen muunkin sen kaverin kans. Sitten istun yhellä kurssilla aina saman jannun vieressä ja ei me juuri mitään koskaan puhuta, enkä tiiä sen nimeä. Kerran tosin se mulle yhtäkkiä jotain sano, enkä yhtään tajunnu mitä kun se puhu niin hirmu nopeaa, niin piti sitten pyytää sama enkuks. Sitten se kysy että mistä oon kotosin, ja kun sanoin että Suomesta niin vastaus oli että "Cooooooool!" Meinas naurattaa.

Oltiin viime lauantaina Soestissa. Siellä oli Länsi-Euroopan isoimmat rokulipäivät. Monta sataa kojua ja huvipuistolaitteita ja vaikka mitä. Oli vaan hullun kylmä päivä ja hullut naiset roikotti meitä paikasta toiseen vaikka oltais haluttu jo syyä välissä jotain. Jäi harmittamaan että en kerenny ostamaan semmosta suklaakuorrutettua banaania tai mansikkariviä tikunnenässä. No, ens Kirmesissä sitten.

Välillä tulee semmonen olo että oho, onko tämä nyt koti-ikävää, mutta sitten aattelen että nääh, mitä sitä turhia ikävöimään. Täällä menee kuitenkin ihan hyvin, Skype ja mese pelaa ja jouluks kuitenkin meen jo kotona käymään. Sylviä on ehkä eniten ikävä kun se ei osaa puhua Skypessä. Isä sitä mulle webbikamerasta tuossa yks päivä näytti mutta sillonkin se vaan mulkoili. :D

Oho, Gosia lähetti viestin että tahonko lähteä niitten kans Huomenna Bonniin. Ihan asiallinen ajatus sinänsä. Jos ne ei siellä kovin kauaa ala olemaan (montaa päivää) niin miksei.

Joo, ei mulla muuta.
Kuss Kuss.