Jälkimakustelua asumisesta

Nyt jos uudet vaihtoonlähtijät Jyväskylästä menette Bielefeldiin, niin älkää hemmetissä menkö Priessalleelle Frau Kinzin hoteisiin. Miksikö? Se on kaukana, siellä asuu vain puolalaisia ja suomalaisia (ja ne kaksi yrmyä saksalaista varmaan koko lopun ikäänsä), vuokranantaja ei vastaile sähköposteihin, enkä ole saanut takuuvuokraani takaisin vaikka peräänkin olen jo huudellut.

Ja no, jos ajatellaan että kyseessä on kahdeksan ihmisen koppi yhdellä keittiöllä, niin ei se ole rauhallista, saatika inhimillistä. Jos wohnungsvermittlungista saatte viestin että tämmönen olis tarjolla decline decline decline. Hyi, menkää Unistrasselle tai Stennerstrasselle tai johonkin edes. Kämpät ovat muualla periaatteessa vähän huonommassa kunnossa, mutta ei sen niin väliä, kun kerran kaikki muu toimii huomattavasti paremmin kun Priessalleen vihakommuunissa.

Plus, kun menee vaihtariasutusten liepeille, saa paljon enemmän kavereita niin vaihtareista kuin natiiveistakin ja kaverit eivät ole niin kaukana kun jotain pitäisi tehdä. Unistrassella olisin säästynyt monelta turhautumiselta, vaikkakin bileitä olisin ehkä joutunut kestämään muutaman enemmän. :)

Mahdollista tietenkin on että en vain tule ihmisten kanssa toimeen. Voitte punniskella asiaa aivan itse, miten parhaaksi näette. :3

Omilla kulmilla

Oon nyt vähän reilu kuukauden ollu Suomessa. Vähän semmonen olo kun ei ois ikään missään ollukkaan. Tai no ei ihan, mutta kumminkin. Mitään hirveän radikaalia ei oo kumminkaan viime vuoden aikana perhe- tai kaveripiirissä tapahtunu, niin tulin vaan takasin enkä ollu moksiskaan.

Mutta mielissäni olin että pääsin Saksasta pois. Maistu niiiiiin puulta ne muutamat viimeset viikot että huh huh. Tulipahan nyt sielläkin käytyä mutta oon kyllä ihan ehottomasti sitä mieltä että yks semesteri ois piisannu ihan hyvin. Toinen oli ihan kakkaa. Kivoja kursseja kyllä mutta siihen se järki sitten jäikin.

Vaihtarikavereita ja sitä yleistä ilmapiiriä on ehkä vähän ikävä. Tämä nyt ilmenee Suomessa niin että eillenkin turisin Jamkin vaihtareitten kans tunnin pari ja oli oikeen kotosta ja mukavaa. Pitää enemmänkin ujuttautua nyt niitten porukkaan. Ehkä vois myös harkita kv-tutoriks alkamista.

Vein jo osan papruistani kirjattaviks ympäriinsä, hullusti meni, mutta saan nyt saksanhommistani 19 opintopisteen arvosen enkun sivuainekokonaisuuden. Monellako muulla on enkkua sekä pää- että sivuaineena häh? :D Ihan käsittämätöntä mutta käy mulle, kiitti moi. Espanjan kurssin unohin, pitää varmaan sekin kurssitodistus käyä vielä viemässä sinne kansliaan. Ja mua vähän pelottaa että miten pahalla silmällä saksanlaitoksen päämies mua kahtoo nyt kun kävin huimat kaks kurssia saksaa Saksassa ja meinaan sen lopettaa sivuaineena perusopintojen jälkeen hyvin pitkälti. Huh.
Mutta mulla alko nyt kandilla pelottelut ja etnologiat, kyllä tämä tästä. Ja etnologia on muuten nom. Ainakin näin ekan viikon jälkeen oon mielissäni.

Ei oo ollu kyllä sopeutumisvaikeuksia. Ehkä oon vähän nihkeä sopimaan mistään ja näkemään tuttuja, mutta kyllä tämä alkaa jo ihan luonnistumaan. Kivaa olla Jyväskylässä.

Todellisuuspilkahduksia

Iik.

Mulle valkeni eillen että kohtahan ois aika palata Suomeen, Jyväskylään ja ihan oikeaan maailmaan. Oikeitten ihmisten ja kaikenlaisten oikeitten koukeroitten pariin. Täällä vaan on kohta vuoden lilliny semmosessa lepposessa epätodellisuudessa, hengaillu muitten vaihtareitten kans ja sillon tällön lukenu vähän läksyjä. Mutta koko vaihtoaika on ollu lähinnä irtiotto. Mun opiskelun kannalta tästä ei ollu kyllä mitään hyötyä. Tai no, kyllä mulla enkun opiskelija on nyt paljon uusia tavotteita ja mielipiteitä mutta saksa.. eheh, niin. Ja opintopisteet ja hyväksluettavat kurssit. No, itken sitä sitten n:n vuoden opiskelijana.
Suomessa kaikki on taas ihan oikeaa, sillä on väliä miten paljon luet ja kenen kans hengailet ja minkälaista soppaa ympärilles keität. Pitää valmistautua taas siihen että homma on täynnä real life situationeita. No, äkkiäkös siihen varmaan tottuu. Ja ainakaan mun ei tarvi ihan alusta alottaa, on tutut kaverit jo valmiina ja käsitys siitä että mihin alkais.

Enää puolitoista viikkoa koulua jälellä. Mulla on jostain syystä vaan yks kunnon koe tiedossa. Mun kurssit on hassuja kun jouduin jättämään monta niistä oikeista kursseista pois kun en tajunnu mitään. Tai siis, ne kaks. Ne joista olis saanu sitten pisteitäkin. Äh.

Oo, ja mikä on ihan erityisen mukavaa, on kesäyöt Saksassa. Hoksasin toissailtana että kaskaat sirittää. On vähän semmonen Etelä-Eurooppalainen meininki. Light breeze ja crickets. Awesome. Päivät onkin sitten suorastaan infernaalisen kuumia, hiki lentää ja tuska valuu otsalta silmiin. Mua ei oo tehty näille leveysasteille. Siis päiväsaikaan.

Ja hassua on myös että kaikki muut on aika sikamaisen ruskeita verrattuna muhun. Siis kyllähän meikäläiseltäkin jo ihan kiitettävät rusketusrajat löytyy, mutta oon nyt saman värinen kun mitä monet oli talvella. Miss Pullataikina. No, ei se oo niin nuukaa. Aina on jotain näätäihmisiä jotka poistuu luolistaan ainoastaan öisin ja pysyy siis vaaleampana mitä minä.

Ainiin, ja mun kesäflunssa vaan jatkuu. Toiset on siitä joutunu jo kuulemaankin valitusta. Neljäs viikko menossa ja hyvin rullaa. Nyt ollaan siirrytty jo todella räkäseen ja pahoinvointia aiheuttavaan vaiheeseen. Väki sanoo että mee nyt jo lääkäriin, kuulostat niin häjyltä. En mene! Minä juon mehua ja näytän huonolta. Yskä lähtee yskimällä.

Opiskeluongelmia ja -ratkasuja

Oon tässä nyt pari viikkoa miettiny että mihinhän sitä ens syksynä alkais. Mulla kävi nimittäin niin että unohin sivuaineitten ilmottautumisajat ja lähin liika myöhään kyselemään niitten perään. Mulle kauniisti ilmotettiin yliopistolta että voi harmi, parempi onni ens keväänä. Tai maksa opiskelustas avoimessa, hähää.
Noh, tuli sitten parin viikon paniikki että mitäs hittoa mä nyt sitten syksyllä puuhailenkaan. Mutta!
Löysin nyt onneks järkeni ja tajusin että etnologia on vapaa sivuaine. Siitä haaveilin jo kaks vuotta sitten, en vaan ottanu asiakseni. Onneks, nyt voin lukea sitä. Lisäks ois eessä pro-semma ja loput saksan kurssit, eli ne kolme perusopintokurssia että saan sen viralliseks sivuaineeks. Sen enempää en kyllä saksaan aio koskea. Hyite.

Ja lisäks oon keksiny.... Viittomakielen! Sitä kyllä aion ottaa alkeiskurssin. En tiiä onko pelkistä alkeista juuri mitään hyötyä, mutta avartaa se ainakin maailmankuvaa kummasti.
Joten nyt mun syksyni on suunniteltu ja oon taas ihan levollinen ja onnellinen.

Täällä on kuuma. Ihan sairaalloisen kuuma. Eillen heitti jotain kolmeakymmentä astetta ja itehän esim. hikosin kun hullu. Varmasti kolme litraa. Huh. Vaikka on se mukavaa ettei oo kylmä. Suomessa kumminkin sitten saa valittaa että palentuu. Toivottavasti jatkuu helle vielä viis viikkoa, sitten saa tulla Saksaan mitkä kelit lystää. Tämä lähtis nimittäin Suomeen syömään porkkanoita pellosta.

Uijui, nyt kuulostaakin taas Suomalaistuminen mukavalta kun ei tarvi panikoida. Pari viikkoa olinkin ihan kummissani ja tiedoton. Vaikka on täällä ihan mukavaa mutta ryökäleen turhalta tämä toinen semesteri on tuntunu. Kurssit on jees, mutta kun ei tiiä saako niitä hyväksluettua back home niin typerältä meinaa tuntua. Mutta voin lohduttautua ajatuksella että tiiän enemmän Applied Linguisticsistä ja Multicultural matskuista kun muutama muu Jyväskylässä. Kai siitä jossain välissä on hyötyä. Vielä kun sais sen pro-semman aiheen samaa liippaamaan niin aijai ois maukasta.

Alkaa myös olemaan ihmisiä sopivasti ikävä. Kattelee feispuukista kuvia ja on että oispa mukava nähä noitakin ja ainiin, kohta näänkin. Hih.

Kas, kerrankin oon Saksassa hyvällä päällä. Mukavaa.
Nytpä lähenkin lukemaan ens tunnin tekstejä, näätäilen tällä kertaa vaan tietokoneluokassa kun on neljä tuntia vapaata luentojen välillä enkä jaksanu lähteä kämpille välillä. Ohjelmassa siis sumppia ja Language Attrition ja Language Production & Perception. Nom.

Aurinkoa ja ruokajuttuja

Kaheksan viikkoa jälellä. Alkaa olla mukavat ilmatkin. Oltiin viime viikolla parina päivänä puistossa hengailemassa ja ottamassa aurinkoa ja sunnuntaina ulkouimala oli ihan tupaten täynnä. Ikään nähny niin paljon väkeä kerrallaan tuommosessa paikassa. Ja mä oon valkonen kun pullataikina. Saksalaiset on luonnostaan jo tummempia kun mä, ja ne on varmaan alottanu kesän solariumin kautta, joten loistan porukasta kilometrien päähän. En mä ihan näin hyvin erotu Suomessa.

Gosia oli viime viikon täällä. Eillen se sitten lähti Düsseldorffin shoppailuretken jälkeen lentokentälle oottamaan aamukonetta Puolaan. Aleksandra parku että taas se hänet jätti. Hmh.
Ja Gosia on nyt sitten vissiin oikeasti tulossa kesällä Suomeen. Se puhku intoa että onko siellä järviä lähellä, hän haluaa semmoseen uimaan. Hah, järveen ja saunaan. Ja elokuussa on toivottavasti vielä lämmintäkin. Eksoottinen loma tytölle.

Täällä lentää ilmassa semmosta puun siitepölyhöttöä. Se menee mun nenään ja mua aivastuttaa ihan järettömästi. Eillenkin pärskin enemmän kun olis terveellistä ja suotavaa. Ei kyllä kutita silmiä eikä oo nuhakaan, vaivastuttaa vaan.

Varasin jo lennotkin Suomeen. Heinäkuun toisiks viimesenä saa sitten isä käyä hakemassa Tampereelta. Varasin vaan yhen matkalaukun. Pitää varmasti laittaa osaa etanapostissa menemään eeltä. Hullua että se tulee melkeen puolet halvemmaks kun mitä Ryanairille ottais toisen laukun. Plus että ei tarvihe keskellä yötä sitten vihasena ja väsyneenä raahata montaa kymmentä kiloa matskua. Vähemmästäkin kimpaantuu.

Ja kersat kärkkyy mun tavaroitani. Jaakko lähetti jo toisen kerran tämän Saksan aikana viestiä että tarviitko stereoitas, paljon tahot niistä. Piti viimen luvata lähteä käyttämään sitä Keskisellä sitten elokuussa niin saa omat eikä tarvihe mun omia kyttäillä.

Täällä kaikki on laihutuskuurilla. Gosia oli pari viikkoa sitten alottanu proteiinidieetin. Kuulemma ekan viikon sai syyä pelkkää lihaa, ja nyt pelkkää lihaa ja vihanneksia. Se sai melkeen hepulin kun ehotin että ostetaan semmoset hedelmäkipot. Ei kuulemma kuulu kuuriin. Huoh. Ja Aleksandra alotti nyt saman. Se onkin pari kuukautta valittanu lihoneensa. Kyllä se onkin. Kaikki on täällä vaihon aikana lihonu jonkun verran. Paitsi Nikki, se on laihtunu aika paljon.
Mutta meinas mua vähän huvittaa ja välillä ärsyttääkin. Jos oltiin jossain, ja mulla sattu olemaan laukussa joku mysli- tai suklaapatukka, niin Gosian kommentti oli: Mä vihaan sua. Oon laihiksella. Anna mulle pala.
Järkeä. Onko?
Mä en kyllä ala laihikselle. Aina kun yritän niin lopputulos on se että huomaan lihoneeni kolme kiloa. Joten näh, anti olla.

Mutta oon kumminkin miettiny ruokajuttuja. Ihan tämän paikallisen Mensasysteemin kannalta. Täällä kun menee mensaan, eli opiskelijaruokalaan syömään niin liukuhihnalla tulee tarjotin jossa on muutama syvennys ja niihin on lapattu tasamäärät ruokaa. Yleensä hommaan kuuluu pääruoka, joko yhessä tai kahessa syvennyksessä, plus salaatti/vihannessysteemit ja jälkkäri. Juoma ei kuulu hintaan, leipä ei kuulu hintaan.
Mun on niin ikävä Lozzia.

Oon miettiny myös Saksajuttuja yleensä. Jos joutuis joskus lähtemään Saksaan töihin, niin en mä kauhean pahana ehkä loppujen lopuks pitäis. Tästä osavaltiosta pysyisin vaan kaukana. Etelään voisin mennä. Siellä on kuulemma lepposta. Mutta noin maisemanvaihoksen kannalta vois ehkä seuraavan kerran lähteä johonkin enkkulaan. Irlantiin vaikka. Jos kävis ensin lomalla vaan, mutta pitäähän sinne päästä.

Joo-o.

Sarjakuvia ja kenkäongelmia

Sateinen sunnuntai.

En ookkaan muistanu hehkuttaa mun Making Comics the American Way -kurssia. Istun siellä neljä tuntia viikossa ja piirrän ja kuuntelen esitelmiä sarjakuvista, ja kotona piirrän sitten läksyt. Tästä lystistä 2 opintopistettä. Ihan asiallista. Se opettaja ei vaan ikinä sano mitään mun piirrustuksista ja se meinaa kismittää. Mutta olkoon sanomatta sitten. Ryökäle. Ja voeh, sillä kurssilla on yks puolalainen vaihtari joka ei vaan osaa olla hiljaa. Aina kun sillä on jotain asiaa liippaavaa kommenttia niin se kyllä antaa kuulua. Mietin jo viime viikolla että pitäisköhän ottaa puolansanasto käyttöön ja käskeä sen olla hiljaa mutta antaa nyt lärpättää kun kerran on pakko.

Gosia tulee tiistaina Saksassa käymään. En tiiä kauanko se meinaa olla, mutta eiköhän nyt jonkun viikon verran.

Kipitin perjantaina somilla korkkareillani ja tuloksena tuli rakko yhteen varpaaseen ja reikä toiseen. Nyt riutoo siis pieni kenkäinho. Eillenkin kävelin tuolla pihalla sitten avojaloin ja sain vähän outoja katseita.

Hahah, ja Aleksandra laihuttaa. Menin perjantaina katolle missä ne istu espanjoolien kans juomassa calimochoa, ja tarjosin porkkanoita. Aleksandra siihen totes että en ota, mä laihutan, en syö illalla. -....Ola, nämä on porkkanoita. -Kyllä minä tiiän, niissä on kaloreita!
Niin, tottavie, ehkä 20 per 100g. Tyhmis.

Harkittiin tuossa Portugaliin lähtöä, mutta ei siitä oikeen tuukkaan mitään, kun ne homman suunnittelijat päätti että siellä ollaankin viikko, eli tiistaista tiistaihin ja en voi olla niin paljoa pois koulusta tai mut potkastaan kurssilta pois. Hohhoi. Mutta näillä tytöillä ei vissiin koulua ole ollenkaan niin niitä ei paljoa paina. Sitäpaitsi oon niin high maintenance että en ois kyllä suostunukkaan nukkumaan viikkoa teltassa niinkun ne vissiin meinaa. Iso porukka, yks teltta. Ehkä meen toiste sitten.

Tutustuin viime viikolla tyttöön joka on tulossa Ouluun ens syksynä vaihtoon. Se kaverilleen sano että joo, se on pohjosen suurkaupunki, johon totesin että niin, ja itseasiassa pienempi kun Bielefeld. Naama oli kyllä näkemisen arvonen. Toivottavasti silti tykkää piensuurkaupungista. ^^

Masentava kevät ja kurjuuden tyyssija

Jukra.

Riina oli täällä viikon. Koko aika oli kylymä ja sato. Suomessa oli helle. Sitten se Riina lähti ja tänne tuli heti +20. Kohtalon ivaa tai jotakin.
Me käytiin Kölnin eläintarhassa ja nähtiin norsuja ja kirahveja ja oli mukavaa. Otin myös kuvan seepran perseestä. Se ei suostunu kahtomaan kameraan.

Oon ollu jo monta viikkoa melkeen kipeänä. Ensin oli kurkku kipeä ja flunssa ja sitten Riina kävi täällä köhimässä kun sillä oli Manchesterilainen köhä ja nyt mulla on taas nuppi kipeä ja järetön väsy koko ajan. Ostin jo vitamiinejakin muttei ainakaan vielä oo auttanu.

Ja oon ihan kyllästyny ihmisiin. Ulkomaalaiskämppikset mulkoilee eikä moikkaile. Uusiin vaihtareihin on vaikea tutustua. Ja se on varmaan aika pitkälti myös sen takia että oon aina kipeänä enkä jaksa lähteä pippaloihin. Tänäänkin meinas pää valahtaa lattialle kun meinasin alkaa laittamaan naamaa. Josko tulis kohta kesä ja homma helpottus.

Koulussa on silti ihan mukavaa. Kurssit on jees.

Saanko mä äiti tulla jo kotiin?

Kato äiti, kukkia

Täällä on jo mukamas kesä.
22 astetta varjossa.

Eksoottisia kieliä ja Lingua Franca

Tilannepäivityksen aika.

Tuntuu hullulta että Jyväskylässä, ainakin Jamkissa, on väellä viimenen viikko ennen kesälomaa menossa ja mulla alko vasta jakson toinen viikko. Dang, oon täällä oikeasti koko kesän koulussa.
Eipä siinä sinänsä, ilma on kiva, aina kun pääsee yliopiston pihapuolelle ja kurssitkin on sen verran kivan olosia suurin osa että ei mua nyt oikeastaan ees haittaa siellä istuksia. Lingvistiikkaa ja Englantia Lingua Francana...

Mulla oli myös Saksa vieraana kielenä lingvistiikan kurssi, mutta se oli ihan järetöntä. Opettaja puhuu kokoajan ja kyselee jatkuvasti ja natiivit vastailee järettömällä puhetemmolla, ja yritin sanakirjan kans ensin olla tunnilla mutta ei siitä mitään tullu kun järetön kiukku aina vaan, kun ei yksinkertasesti oma sanavarasto riitä semmoseen. Periaatteessahan se on suht samaa asiaa mitä enkussa käydään, ettei se siinä mielessä olis niin hankalaa ollut, mutta kun luento kestää sen neljä tuntia eikä pysy kärryillä niin ei se oikeen onnistunu. Anti olla, tyhmää.

Ja tämä koko mun vaihtoni on ihan väärin mun saksan opiskelun kannalta. Mitä kauemman täällä oon, sitä enemmän inhoan tätä kieltä. Sitä ei kyllä auttanu yhtään se että alussa tuli niin alentavaa katsetta jos jotain ei osannu saksaks selittää, ja sitten jupistaan että mitä sä täällä teet kun kerran englantia opiskelet. Nyt asenteet on ihmisillä kyllä huomattavasti paremmat, mutta ei se silti auta. Ärsyttää jos vaihtarit puhuu mulle saksaa sillon jos tietää että ne itekin osaa enkkua paremmin. Ei se haittaa jos natiivit puhuu saksaa, mutta siihen kestää pitkän aikaa päästä mukaan, ne puhuu vaan niin mahottoman nopeasti ja sitten pitää kysellä että no mitä tuo ja tuo tarkotti. Oppiihan siinä, joo.
Niin, selvennykseksi vielä että jos Jyväskylässä on sivuaineenkin verran saksaa, niin siihen kuuluu pakollisena osana vähintään sen kolmen kuukauden hengailu, eli opiskelu tai jonkun sortin työntekeminen saksankielisessä maassa. Siksi täällä. Irlantiinhan hain myös vaihtoon, mutten päässy, ja joka tapauksessa olis pitäny tulla Saksaan hengailemaan siks kolmeks kuukaudeks että sen opintokokonaisuuden sais.

Kun Jyväskylään meen takasin niin kyllä mä varmaan luen tuon sivuaineeni kunnon sivuaineeks, mutta otan kyllä jonkun viestinnän tai jonkun siihen ettei tarvi pelkän saksan kans kitkuttaa. Tule Saksaan, opi saksaa, ja lopun elämääsi haluat puhua pelkkää saksaa kun se on niin iiiiihanaa - not. Mutta mun enkulleni tämä on tehny kyllä ihan hyvää, vaikken enklanninkielisessä maassa ookkaan. Suurin osa opettajista on kumminkin natiiveja ja Bartin ja Nikkin kans puhuu kumminkin aika paljon. Nehän on siis niitä Ameriikkalaisia.

Niin, ja yks huvittava tapaus oli kun viime viikolla tunnin jälkeen multa tuli yks hispanjoola kysymään että ooksää Suomesta, voitko opettaa mulle suomea? Tuli vähän semmonen tuijotan tyhjää -hetki. "Mitä? Suomea?" "Minun nimeni on Francisco, olen kotoisin Meksikosta." Jaa, no ei siinä auttanu muutakun luvata jotain opettaa. Mutta mitä ihmettä meksikolaisjannu tekee suomella? Se kuulemma kuuntelikin Herra Ylppöä ja Movetronia.. Kai sitä ihmisellä jotain hullutuksia pitää olla. Luki se tosin myös norjan alkeita.

Ja Suomessa oli kuulemma tullu lunta. Täällä sen sijaan oli eillen 19 astetta lämmintä ja lähettiin Aleksandran kans jäätelön metsästykseen, nyt kun sekin teki Comebackin Dortmundista. Kyllä mä tämän sään approovaan.

Ontto Jyväskylä

Kummasti ne mieliteot muuttuu. Nyt oon äärimmäisen tyytyväinen siihen että pääsen vielä Bielefeldiin pakoon neljäks kuukaudeks tätä kummallisen todellista maailmaa mikä Jyväskylästä taas tauon jälkeen paljastukin.

Jossain mielessä helpottaa. Tiedän esimerkiks että missä asun ens vuonna. Yritetään varmaan Erikan kans salamurhata toisemme vähintään sen kerran viikossa, mutta mielummin niin kun tämä Puolalaisvaihtoehto mikä viime semesterissä sattu kohalle. Jaa, se jää muuten nähtäväks että ketkähän kaks uutta siihen meijän mörskään tulee huhtikuussa. Ketä lie. Saattavat olla Suomalaisiakin, niitä on tulossa kuulemma kaks uutuutta yliopistolle, ja tuo meijän kämppä kerää vissiin perinteisesti kaikki Suomalaiset ja Puolalaiset. Toivottavasti eivät haise ja metelöi, ketä sitten ovatkin.

Suomessa on lunta. Eihän se yllätyksenä tullu, mutta sitä kyllä on. Kummallista että pitää laittaa paljon vaatetta päälle kun lähtee pihalle. Ihan kivaahan se on laittaa ihtensä muhkuks, mutta kummallista kun tuolla nyt oikeaa talvea ollu nimekskään vaikka tais se jollonkin -14 käyä.

Ja sitäpaitsi mua omituisuuttaa. Olo on vähän niinkun Mr. Mimellä. Mistähän tuokin tuli. Se on pokemon eikä liity asiaan oikeastaan mitenkään. Semmonen ettei kuulu. Ehkä se johtuu siitä että ei oo Jyväskylässä kämppää. Joutuu loisimaan, ja se on kumminkin vähän hikistä ja hävettävää aina. Vaikka ei mua ihteäni haittaa jos joku mun kämpillä on kylässä.. Silti. En muutenkaan hirveänä tykkää yökyläilystä. Tykkään omasta sängystä. Ja en oo nukkunu siinä kevään jälkeen. Yhyy. Mulla on koti-ikävä. Tai oman jutun ikävä. Kun nyt ei oo oikeen mitään omaa missään. Irtotavaroita vaan. Irtojuttuja. 

Ja Bielefeldiinhän mä kaikista viimesimpänä oikeastaan kuulun. Mutta kyllähän siellä ihan on, mikäs siinä. Ei mua kipeää tee siellä olla. Ainakaan kovasti. Ei oikeastaan. 

Ehkä tuon vaihon kannalta ois kannattanu melkeen tehä niin että ois rysäyttäny sen koko scheissen kerralla, eikä ois tullu välillä kotiin ja potenu montaa eri kuulumattomuuden ja omituisuuden vaihetta. Tekis niinkun Paula (mun siskon luona asuva Saksalainen lukiolaisvaihtari) että tulis, olis kunnolla ja lähtis. Tosin ehkä sen palautumisjutut on varmaan vielä suuremmat. Vaihon jälkeistä masennusta ja ties minkälaista orientaatiovaikeutta millä meitäkin on uhkailtu. No, samapa tuo mulle enää tässä vaiheessa. Ei mulla oo kun parit orientaatio-ongelmat enää eessä. 

Makukahvia mulla on ikävä. White Coffee Mocha yliopiston siitä tietystä kahvilasta. Se on varmaan yks niistä asioista Saksasta minkä perään tuun aina haikailemaan. 

Väliaika - kahvia ja pullaa

Nyt ois kiukunhallintaterapian paikka. Minkä ryökäleen takia tuon saksalaisen kämppiksen mutsi on nykyään kokoajan täällä ja panttaa keittiötä? Tämä on jo toinen ilta viikon sisällä kun en saa laitettua ruokaa kun se on leväyttäny ihtensä ja omaisuutensa tuonne kaikille keittiötasoille. Ihan kun yks keittiö ei ois kaheksalle ihmiselle tarpeeks pieni, joo ei mua haittaa, tuokaa koko sukunne. Pyytäkää serkutkin.

Koko viikko muutenkin menny kiukutessa. Ei onneks kauhean julkisesti kun ei oo enää koulua. Tai ehkä kiukkuan justiin sen takia kun ei oo virallisesti mitään tekemistä niin ei oikeen osaa suunnata enää energiaani oikein. 

Onneks Erika tulee ens viikon keskiviikkona ja sitten hassutellaan ja sitten tullaan yhessä Suomeen. Oonkin jo haaveillu kahvinryystämisestä äitin kans.

Autio Muumilaakso ja nuljakerintama

Koulu on nyt puoliofficially over tältä semesteriltä. Enää pitäis tehä portfolio Lexikseen, eli toisin sanoen korjata teksteistä virheet (joita mulla on tietty ehkä yhteensä kaks kun oon nero joka ei osaa kirjottaa neroa englanniks. Frederic soimas mua.) ja palauttaa se tän kuun loppuun mennessä. Vois tehä tällä viikolla ettei jää roikuskelemaan.

Aattelin olla täällä nyt vielä kolme ja puoli viikkoa. Ensin vaan hengailen vähän päämäärättömästi, reissaan pikkusen tyttöjen kans -uhottiin että käytäis Berliinissä- ja Bart lupas että katotaan leffoja ettei sen tarvi kanskaan vaan hengailla, ja sitten tän kuun viimenen päivä Erika kehu tulevansa käymään. Saa nähä mitä keksitään. Tehdään ainakin syömisestä taidetta.
Paitsi että o-ou. Gosialle ja Bartille tuli aika julmettu tappelu nyt just ennenkä Gosia on lähössä takasin Puolaan, joten otampa Gosian puolen tässä tappelussa ja jätän hengailematta Bartin kans sen enempää. En ymmärrä, en sekaannu. Sitäpaitsi, Bart on täällä vielä ens semesterinkin, Gosia lähtee tykkänään pois. Nyyh. En tykkää ajatuksesta yhtään.

Ainiin, ja nyt noilta puolalaisilta on karannu loputkin muumit laaksosta. Aattelin että noniin, hyvä hetki laittaa vähän ruokaa, keittiössä ei oo ketään. Menin sinne, avasin oven, laitoin valot päälle ja kuinka ollakkaan, siellähän ne kolme istuu pilkkopimeässä. Olin niin järkyttyny että sanoin vaan suomeks että "mitä ihmettä...?" laitoin valot pois ja oven takasin kiinni ja lähin huoneeseeni. Niin, se ruoka unohtu kans.

Täältä on muuten väki alkanu kaikkoilemaan pikkuhiljaa. Eillenkin oli ranskalaisen Cindyn läksiäisbileet. Ei ollu ollenkaan niin paljon väkeä mitä normaalisti. Tosin saatto johtua siitäkin että ne oli maanantaina. Mutta näkipähän nyt viimesiä kertoja osaa väestä kumminkin.
Ja ilta tursus limanuljaskoita. Ensin joku meidän mentoreista ylisti mulle miten Jyväskyläralli on mahtava ja kuinka hän tuntee muutaman tytön Jyväskylästä ja ah, järvet ja meret on niin ihania, joo muistatkos kun tavattiin sillon kun yritin iskeä sitä Marinaa ja toivotit mulle lähtiessäs onnea yritykseen ja blaablaa... No, meni ehkä puolitoista tuntia niin sama jätkä parkkeeraa ittensä mun viereen sohvalle ja juttu alkaa "Joo, tiedätkös, mä tunnen ehkä viis tyttöä Jyväskylästä, ja me tavattiin sillon kun flirttailin sen Marinan kans, voi olit niin söpö sillon." "Kuule Dustin, sä just kerroit mulle saman vähän aikaa sitten." "Miten voit muistaa? Siitähän on varmasti kolme kuukautta kun oli ne pippalot siellä missä flirttailin sen Marinan kans?" "Eikun ihan tunti pari takaperin." "Ei, mitä. Nyt sä.. Mitä?" "Joo ihan sama, jatka vaan."
Ja joku espanjalainen jannu julisti että oon mustasukkanen kun kysyin että missäs Pina on, se oli nimittäin just vartti sitten tanssinu sen kans. Joo, aivan, mustasukkanenhan minä.

Okei, siinon, nyt mä meen kattomaan josko sinne keittiöön vois mennä tekemään sitä ruokaa.

Sydänkohtauksia ja kämppäkauhua

Jestas mitä ressiä kämppäasioista tällä viikolla. Riina kerto että se mun alivuokralaiseni on tekemässä lähtöä siitä mun huoneesta ja Riinakin alko ettimään uutta kämppää. Hikistä sinänsä, mutta en voi sitä Sannaa estääkään kun siihen on kerran tulossa se putkiremontti siihen meijän kämppään, mutta kukaan ei tiedä millon ja informaatio ei kulje, ja ois hyvinkin mahollista että siitä ilmotettais just sen jälkeen kun Sannan ois sitä unelmoimaansa kämppää enää myöhästä saada. Noh, Riinakin päivän etsimisen jälkeen sai jo kämpän että homma siinä mielessä tosi jees. Mutta mulle iski hirveä ressi että mistäs hitosta mä nyt sitten syksyllä kämpän tempasen kun tuo oikeasti lähti tuo hieman hajuhaittainen mutta ah niin ihana Wiivuska alta. No itkin vähän Erikalle ja se lupas kysyä siltä sen nykyseltä kämppikseltä, joka on lähössä vuorostaan ens vuodeks todennäkösesti vaihtoon, että miten on asian laita, ja mun sydämentykytys palaili nyt siltä osalta melkeen normaalille tasolle jo. Mitäänhän en vielä tiedä, mutta ompahan ees valoa tunnelin päässä ja vaikkei oliskaan niin syksyyn on vielä pitkä aika.

Mutta sitten se slaagi meinas iskeä tänään kun herra isoherra, mister vuokraemännän aviomies tallusteli paikalle ja alko puolalaisten kans pajattamaan vuokrasopimuksen pidentämisestä. Siinä sitten itku kurkussa ja kusi sukassa kuuntelin että jääkö nuo riivaajat tänne vielä toiseks semesteriks. Papereita kirjoteltiin ja pakokauhu nousi.
Otin sitten itteäni niskasta kiinni ja kävin heikolla saksallani kyselemässä arvon itänaapureiden asian laitaa ja ilmeni että vain se tyttö on jäämässä pitemmäksi aikaa ja nuo kaks ukkelia lähtee takasin Puolaan. Olin valmis hyppimään tasajalkaa ja huutamaan halleluujaa mutta hillitsin itseni niin kauaks aikaa että pääsin huoneeseeni ja tanssin pienen ja äänettömän voitontanssin.

Keskiviikkona on tuima päivä, aamulla meen maksamaan sen parin sadan arvoisen jatkoajan ensi semesteriksi, seuraavana vuorossa espanjan koe ja siitä parin tunnin päästä Lexiksen suullinen esitelmä ja kirjotuksien palautus. Oon jo jopa kirjottanu kaks kolmesta tekstiä, ettei kaikkea tarvi jättää sen viimehetken paniikin inspiroimaks. Tänään vielä espanjaa, huomenna sitten viimonen teksti ja presentaation höyläämistä. Koulu on kuulkaas lapset niiiin kivaa. Mutta helpolla mä oon päässy ryökäle viete, mulla on kahen kurssin osalta hommat jo ohi, senkun käy tunneilla istumassa ja tekee vähän läksyjä, mutta puhuin näitten muitten vaihtareitten kans ja niillä on semmosia kursseja joille pitää kirjottaa ihan hullun pitkiä esseitä ja pitää päälle ne esitelmät. On mullakin vissiin ens jaksossa semmosta vähän tiedossa mutta oon vaan pomppinu poutapilvillä tämän talven osalta.

Meinas vähän naurattaa kun kävin Gosian ja Olan luona puntarilla, olin nimittäin taas laihtunu kilon pari. Tämä Saksaan tuleminen aina näköjään vie multa syömishaluja. Nyt pitää vaan oottaa sitä hetkeä kun suklaa on taas ihanaa. Siitä se ylämäki taas alkaa. Olen jojo.

Mutta noin ylipäätään, pienistä asuntopulmista huolimatta elämä on taas ihan kivaa. Ainiin, ja Lontoossakin oli ihan kivaa. Huomasin vaan että mua ei oo rakennettu Kamera-käteen-ja-juokse-turistiks, ens kerralla keskityn tsillailuun ja hiljokseen näkemiseen.

Se mua kyllä surettaa, kun tajusin että ärsyttävien kämppishökötysten kans samaan aikaan lähtee mun rakas Gosiani. Elämään tulee tyhjä kolo. Onneks kuitenkin Aleksandra jää, muuten varmaan lähtisin maitojunalla kotiin. En voi tehä semmosta kun äiti sano että se ois vähän niinkun luovuttamista. Niin ja Bart jää kans, ja Nikki. Ja uusia ihmisiä tulee lähtevien tilalle. Voihan nekin olla mukavia. Ja Gosia lupas tulla elokuussa Suomeen käymään, näytän sitten sitä kaikille kavereillekin. ^^

Ahdistus on täällä. Johan sitä odottelinkin.

Realiteetti törmää nyt pahasti mun mielitekojeni ja ahistuksen tunteideni kanssa.

Sähköpostilaatikkoon tupsahti viesti, että olisi aika päättää että haluaako jäädä toiseksi semesteriksi tänne opiskelemaan ja siitä lystistä pitäis maksaa se toiset 197 euroa lukukausimaksua. Enhän minä halua!!
Haluaisin mennä kotiin, vaikka töihin, kauas täältä kummallisesta maailmasta, joka kyllä kohtelee mua sinänsä ihan hyvin mutta en jaksa osata arvostaa sitä.
Mutta. Suomessa on myös vähän ehkä ongelmia. Ei sieltä niin vaan töitä saa.. Ja kämppäsysteemit ois kans ruodittava. Ja järki tuolla takaraivossa sanoo että kun mahollisuuden saa lähteä vaihtoon niin se on sillon hyödynnettävä. Vaikka verenmaku suussa. Mussa on vaan nyt jotain psykologisesti vialla. En mä niin tykkää aina Suomessakaan olla.

Joo joo, kyllä mä tiedän tasan tarkkaan mistä tämäkin johtuu. Ryökäleenmoista stressiä.

Ja se elämä silti jatkuu näistä mun vastoinkäymisistä huolimatta. Maassa jos toisessakin.

Lähtönarinaa

Vielä huominen kokonainen päivä Aliksella ja sitten lähenkin takasin makkaran ja oluen luvattuun maahan. Johan tässä on Suomessa oltukin. Ja oon nyt taas niin mielenkiinnolla mukana hommassa että ihteäänkin ärsyttää. Kaikki aina paasaa että vitsi kun vaihto oli mun elämäni parasta aikaa ja ah kun on ihanaa täällä missä lie lätäkön toisella puolella. Meh, mennään nyt sitten. Eipä silti, mukavaahan siellä on. Ehkä mun elämääni hakristaa eniten siellä viheliäiset kämppikset ja omien sydänkäpysten poissaolo. No, on mulla jo kyllä Gosiaa ja Aleksandraa ja Barttia jo vähän ikäväkin. Niitten kans ei oo kyllä liion tylsää.

Tätä jaksoa on muuten enää ehkä puolitoista kuukautta jälellä. Sitten on se kahen kuukauden merkillisyysloma (Jeeee, Erika tulee kylään ja käyn taaas maaliskuun olemassa Suomessa) ja sitten kolme viheliäistä puolalaista lähtee takasin kotikoloihinsa ja jos ryökäleenmoinen vastavirta käy niin siihenhän sitten saahaan tilalle jotain ihania karvasia ja kaksinverron ärsyttävämpiä etelänmiehiä.

Lisää sitten taas doitslandiasta.