Väliaikapaluumuuttoa ja naapurivihaa.

Olisko aika vähän taas napsuttaa.

Mitä ihmettä, ens viikolla Suomeen? Aika on menny ihan hullun nopeasti. Välillä on kivaa, välillä vähän vähemmän kivaa. Mutta enimmäkseen ihan kivaa.

Kämppiksen kanssa on ollu vähän erimielisyyksiä. Nähtävästi puolalainen ja suomalainen maailmankatsomus ei oikeen täsmää ja sitten syntyy täysin käsittämättömiä väärinkäsityksiä, ahistusta, tilanteen selventämisyrityksiä, kitinää, mykkäkoulua, ärsyttäviä juoruja ja mulkoilua. Tai ehkä tuo yksilö vaan on vähän dorka. Vinkki: elä ihastu muhun, ei mullakaan oo pienintäkään aikomusta ihastua suhun.
Tuloksena lievä asennevamma puolalaisia miehiä kohtaan.

Ja pitäähän tähän nyt avautua noista muistakin puolalaisista kämppisihanuuksista, tai varsinkin tuosta yhestä. Aina kun menee keittiöön kun ne on siellä, niin juttu katkeaa välittömästi ja ne vaan kattoo nenänvarttansa pitkin. Tuossa ykskin päivä menin jotain hääräämään ja pöydällä lojui lähes tunnistamattomaks mutantoitunu muovimuki, ja kysäsin sitten ihmeissäni että no was ist passiert ja vastaukseks tuli että tiskikone. Tuijotin sitä mukia sitten siinä sekunnin pari ja seuraavaks seuraskin tiuskasu että no heitä se menemään. Siis mitä!? Jos mun ihmetykseni noin ketuttaa niin miksei sitten herra voinu ite laittaa mukia roskiin vaan päätti jättää sen tiskipöydälle. Jos voisin niin hujauttaisin kyllä toisinaan noita paistinpannulla. Joskus yritän ihan normaalia niille haastella, ja normaalisti vastaus tulee TODELLA nihkeästi, jos tulee. Tuo tyttö on ihan kiva, se sentään on ihan ystävällinen, mutta nuo miekkoset. Varsinkin tuo jonka nauru varmaan räjäyttelee lähimpiä planeettojakin. Jumpe. Ja voi hyvää päivää jos jotain en osaakkaan sanoa saksaks ja yrittää vähän enkkua väliin, niin tulee tuhahduksen kera että nur deutsch bitte ja päät kallistuu sen verran monta astetta takaviistoon että voisin olettaa näkeväni suoraa aivoihin sieraimista. Ja väki ihmettelee että miten en tykkää kämppiksistäni. Niin, mitenkähän on. Lisää asennevammaa. Arrr.

Ja mä nyt valitan vähän vielä lisää kun kerran alotin. Nimittäin: täällä on KYLMÄ! Ei pihalla. Ihan lepposta yhtä kahta astetta pakkasta muttakun sisällä. Nytkin mulla on päällä toppi, pitkähihanen, neuletakki, toinen neuletakki ja viltti noin niinkun mm, ja silti suurimman osan ajasta palelen. Oiskohan pikkuhiljaa aika saksalaistenkin keksiä kaksinkertaset ikkunat ja lämmöneristys. Onneks pääsee jouluks Suomen lämpöön. <3

No mutta, mitäs. Olin eillen keilaamassa äijäporukalla. Oli vähän tunarointia kun en tienny ketä tulee ja mulle ilmotettiin tuntia aikasemmin että kuudeks Jahnplatzille. "Mitä ihmettä, mä oon tyttö, mulle pitää ilmottaa ajoissa tämmöset.." "Ai, enkö eillen sanonu?" Miehet on ihan yhtä käsittämättömiä täällä kun Suomessakin. No, en ole niin neiti ettenkö olis paikalle kerenny. Ilmeni että meitä oli vaan kolme äijää ja minä.
Itehän olin käyny ehkä kaks kertaa elämässäni tuota ennen keilaamassa, ja toinen niistä kerroista oli sen ikäsenä jollonka keilapallo oli mua suurempi, joten pelkäsin vähän julkista ihteninolaamista. Dominik jopa sano ottaneensa kameran mukaan että voi ikuistaa mun tunaroinnin. Kiitti vaan. Mutta, ei virnistelly poika kauaa kun kävikin ilmi että ihan hyvin se keilaaminen onnistu. Paremmin kun sillä, anyway. Hihhihii.

Ja ja, käytiin marraskuun viimesenä viikonloppuna Dortmundissa Weihnachtsmarktilla elikkäs suhteellisen väkirikkaalla joulutorilla. Siellä oli Saksan läskein joulukuusi. Ja se muuten oli valtava. Huge. Ja sen kuusen sisällä oli ihan oikea mies joka soitti ihan oikeaa trumpettia. Näin Saksassa. Ostin sieltä hassun Nepalilaisen vuoristopipon. Se on oranssi ja riiteli järettömästi mun tukkani kans. Tykkään siitä silti, mutta pitää aina vähän miettiä että kehtaako sitä laittaa päähän. Noh, miksei, oon mä hullummissakin rytkyissä kulkenu.
Ja hei, ai niin ai niin! Nyt ostin viimeinkin semmosen jo Kirmesissä kuolaamani suklaabanaanin tikunnenässä! Oli muuten hyvää. Mutta niitä vois tehä itekin. Ottaa vaan normibanaanin ja kuorasee sen ja sulattaa suklaata ja kaataa päälle ja antaa kovettua. Avot, soli siinä. Mutta hei, kerrankos tuommosesta vähän enemmän maksaa, ens kerralla ite halvemmalla. Saksassa päänsisäinen maailma se vaan kummasti avartuu -ja toisinaan kaventuukin- tavalla jos toisella.

Hohoo, ja Espanja alkaa muuten järettömän sitkuttelun jälkeen sujumaan. Hola chicos, qué tal? Se on nykyään jopa ihan mukavaa, vaikka vielä kuukaus sitten oli valmis murhaamaan jokasen tunnin jälkeen. No, se on kieltämättä vieläkin hankalaa että jos ei jotain sanaa tiedä, niin se sanotaan aina saksaks, hiljaa, ja kun sitä ei puoliakaan kerroista joko kuule tai ymmärrä eikä viiti joka ikinen kerta kysyä että ai mitääääää, niin sitten pitää vähän aikaa taas tuntea olonsa typeräks ja kattoa kotona netistä. Netti kertoo vastauksen melkeen kaikkeen. Ainakin mun espanjaani.

Ostaa rytkäytin tänään lentoliput Lontooseen. Lähetään tammikuussa Gosian ja Olan kans vähän avartamaan maailmaa. Jestas kuitenkin, viikko niitten kans brittilässä. No äh, kerrankos sitä. Mutta pikkasen hirvittää jo valmiiks. ^^

Oon muuten ihmetelly että miten täällä on ehkä keskimäärin pikkusen huono tämä enkunkielen taso, kun vertaa Suomeen jossa mä oon ehkä häntäpäässä aina kun ruvetaan vertailemaan, ja täällä musta välillä tuntuu että miten mä oon näin viisas.. Mutta! Sehän selvis tänään, olin nimittäin kysyny yheltä luokkalaiseltani Lexiksen tunnilla että mitä vuotta se käy, ja se sano että kolmatta, joten oletin olevani ihan oikeassa paikassa. Sitten tänään kävi ilmi että täällä kun puhutaankin semestereistä eikä vuosista ja vissiin tuli taas jännä väärinkäsitys, että tämä väki onkin kolmossemesteriläisiä, eikä kolmatta vuotta. Eli siis toisin sanoen toista vuotta. Mutta kyllä musta on silti viime vuonnakin tuntunu että ne osat fuksit osas paremmin enkkua kun mä... En tiiä sitten. Ihan kivaa välillä näin päin. Suomessa taas arki koittaa ja huomaan olevani sama vanha tyhmis kuitenkin.
Mutta vanhoja ne kyllä on. En tiiä kun pari enkunlukijaa jotka olis ees mun ikäsiä tai nuorempia.

Joo. Piti lukea Brittipolitiikkaa, kirjotin blogia. Löydän aina hyviä tekosyitä.

Jouluksi kotiin, kinkkua ja porkkanalaatikkoa! Taisteluhalukissan paijausta! Huraa huraa!