Ketkales. Olen taas laiskuuttani jättäny blogini oman onnensa nojaan ja puuhaillut ihan muuta. Tai en mä nyt ihan hirveästi ees oo mitään puuhannu. Vähän kumminkin.
Käytiin esmes porukalla Kölnissä tuossa pari viikonloppua takaperin. Oli paljon isompi paikka kun Bielefeld. Meinas mennä sormi suuhun. Ja siellä oli hurjan iso ja hieno kirkko, ja minähän unohin ottaa kaameran. No, en mä nyt tiiä onko se niin suuri menetys sinänsä. Kaikilla muilla melkeen oli ja mä ainakin oon vakuuttunu siitä että meen joskus toistekkin Kölniin, oli nimittäin sen verran runsaasti vaatekauppoja että meinas sokaistua! Kyllä sitä siinä sivussa vois käyä ottamassa siitä kirkostakin parit kuvat.
Ja puolalaiset, ah puolalaiset. Nykyään ne myös laulaa. Eillen sain kunnian kuulla mm. Pocahontasista tuttua Tuulen värit -kappaletta kaksiäänisenä heleä-äänisten puolalaisherrasmiesten esittämänä.
Keittiöön on myös tullut vähän järjestystä. Kävin nimittäin kyselemässä osaavatko arvoisat kanssaeurooppalaiset käyttää tiskikonetta, ja kun vastaus oli käsitykseni mukaan ei, kirjoitin saksankieliset ohjeet kyseisen taikamasiinan operointia varten. Nykyään keittiössä on huomattavasti siistimpää! Huraa huraa! Muusta siivoamisesta ja roskien viemisestä kannattaa kuitenkin varmaan vielä keskustella vakavasti, tai jättää lisää ohjelappusia. Pitää tässä vaiheessa myöntää että varmaan raivostuisin jos itelleni jätettäis vihjailevia siivoa-jälkesi-ruojake-lappuja, mutta sen seikan jätän nyt omaan arvoonsa.
Mitäs koulusta. Englannin tunnit on loistavia. Ainoa saksansysteemi onkin nyt sitten Erasmus-saksa tällä lukukaudella. Mun piti ottaa myös perjantaille toinen kurssi, mutta kun kurssin begrenzte teinnehmeranzahl, eli maksimi osallistujamäärä oli 25 ja luokkaan ahtautui 40, alkoi lievästi hirvittää. Siinä vaiheessa kun opettaja vienosti pyysi että voisiko kukaan harkita ottavansa kurssia seuraavalla semesterillä, nostin armeliaasti käteni ja ilmottauduin vapaaehtoiseksi. Keväisin sillä kurssilla ei sitten kuulemma ookkaan normaalisti kun about 10 osanottajaa, että lienee ollut viisas teko. Kerrankin.
Sitten vielä espanja, eli toiselta nimeltään kaksi kertaa viikossa toistuva itsensänöyryyttämisriitti. En ihan heti muista aikaa jolloin olisin tuntenut itseäni yhtä idiootiksi.
Tunnit pidetään siis tyystin espanjaksi. Ja kyseessähän on alottelijoiden kurssi. Opettaja sanoo jotain, koko muu luokka naurahtaa, ja itselläni kulmakarvat hipovat pilviä ja otsaani ovat jo muodostuneet (pelkään pahoin) pysyvät täyden tyrmistyneisyyden rypyt. Joka tehtävänannon jälkeen opettaja vielä varmistaa: Henna, todo klaro, comprendo? Ja vastaukseni on normaalisti: No.
Jos kellään olisi ratkaisuna esimerkiksi reaaliaikaiset livetekstitykset, olisin ilomielin ottamassa sellaiset käyttööni. Saksakin on kun samettia espanjan jälkeen. Ja englanti? Ah, jatkuvaa musiikkia korville. Puola? No, pakollinen paha. Olen muuten sitäkin oppinut muutamat varsin käytännölliset ilmaisut (kultsimussukka, haiset pahalle, ällöttävää, rakastan sinua).
Huomenna menen metsästämään nyt vihdoinkin allekirjoitusta Learning Agreementtiini. Hommahan ei ole toki kuin vasta pari viikkoa myöhässä, mutta koordinaattorini oli väärän aineen opettaja, ja nyt sain Siljalta jonkun avuliaan Fraun nimen ja yhteystiedot, joten tämäkin saadaan nyt toivottavasti pois päiväjärjestyksestä.
Ja nuhakin alkaa hälvetä!! Vietin ihanan viikkosen pää täynnä räkää, niistäen muutaman litran päivittäin. Kiusallista niistää tunnilla kun muut mulkoilevat kun opettajan ääni peittyy käsittämättömään törinään. Pahoitteluni. Vaihtoehtona olisin tietenkin voinut antaa rään valua leualle ja pyyhkäistä sitä silloin tällöin nenäliinaan. Todella oksettavaa. Ehkä mielummin aiheutan melusaastetta.
Mieleni halajaa uusia kenkiä. Ehkä voisin torstaina käydä tarkastelemassa mahdollisia tarjouksia. Kenkiähän ei voi ikinä olla liikaa, eihän?
tiistai 27. lokakuuta 2009
maanantai 12. lokakuuta 2009
Puolalaisinvaasio jatkuu ja koulukin alkaa
Huomenna alkaa ihan viralliset tunnit. Hui.
Oon vähän suunnitellu ottavani epsanjaa, enkkua, vähän jotain historiaa, saksan fonetiikkaa ja siihen päälle rytkästään vielä pakollisena erasmus-ihmisten kielikurssi, joka perjantai neljä tuntia. I don't mind. Oon tasasta keskiluokkaa, eli c-ryhmässä. Ja mä oon jo vähän puhunukkin saksaa, tää alkaa varmaan pikkuhiljaa luonnistumaan!
Tänään on vapaapäivä, kun se epsanja alkaa vasta ens viikolla. Pitäis vähän pyykkäillä ja käyä kaupassa ja illalla mennään uimaan. Jipjei. Täällä on siis yliopistolla uima-allassysteemit ja se ei maksa mitään. Pitää vaan tavallaan ilmottautua kurssille, että siellä joskus käy. Sittempä näköö millanen juttu se oikeasti on.
Mut ja Siljan kutsuttiin eillen syömään puolalaista ruokaa. Ton meijän kämppiksen Jaksun kaverit oli semmosta kehitelly ja Jaksu sitten meijät sinne tahto. Se oli aika samanlaista oikeastaan kun suomalainen ruoka, paitsi ettei mulle itelleni ehkä kävis mielessäkään tehä semmosta. Oli sieni-makaroonikeittoa, köpöttiä puolalaisella ihmemakkaralla, pihviä ja pinaatti-juusto-mössöä, omenanmakusta riisijuttua ja sitten vielä saatiin jäätelöä. Ja se oli siis nimenomaan maistelua, kaikki sai vähän kaikkea. Meitä oli siellä kolme Puolasta, yks Kiinasta, yks Japanista ja yks Espanjasta, ja sitten me kaks kalpeaa pohjan akkaa.
Tää meijän kämppä on aikalailla jakautunu kuppikuntiin. Tuo saksalainen Tom on aina sen mimminsä kans, ja niitä näkee vaan pari kertaa viikossa. Sitten nuo kolme puolalaista on aina kolmistaan. Niitten kans on vähän vaikea vaikuttaakin, kun ne ei osaa enkkua, ja puhuu saksaa niin mielettömällä aksentilla että minä en ymmärrä siitä juuri mitään.. Sitten me hengaillaan Siljan ja Jaksun kans. Jaksu on siis tämä neljäs puolalainen. Sen oikea nimi on.. hmm.. Grzegorz, eli jotain ihan käsittämätöntä, joten päätettiin Siljan kans sanoa sitä ihan suomalaisittain Jaksuks. Tämä tapa on kyllä nostattanu vähän kulmakarvoja ja repiny naurua ihmisistä, mutta ei se vissiin Jaksua itteään haittaa, sitä lähinnä naurattaa hirmusesti.
Täällä on nyt vähän kerenny tutustumaankin ihmisiin. Lähinnä tosin tuolla kielikurssilla. Siellä käyn kahvilla aina Ciaran, Lisan ja Francescan kans. Ja sitten oon ollu myös jonkun verran kahen puolalaisen mimmin, eli Aleksandran ja Małgorzatan kans. Ne on ihan hurjan kivoja. Ja hauskaa on sekin kun niillä on keskenään neljä vuotta ikäeroa, (19v ja 23v) ja silti ne on ihan bestiksiä. Ja mikä parasta, ne puhuu kumpikin tosi hyvää enkkua. ^^
Mitähän muuta.. Luvattiin lähteä ens viikonloppuna Kölniin käymään. Pitää kyllä unbedingt ottaa kamera mukaan.
Hmm, jaampa nyt yhen omituisenkin kokemuksen. Täällä on vaihtarina myös yks semmonen kolmekymppinen Bulgarialainen jannu, jonka kans vähän puhuttiin perjantaina ennenkun oltiin lähössä meijän tutustumisviikon loppupippaloista, ja se heitti yhtäkkiä mulle että ootko horoskoopiltas leijona? Mä siihen että oon, mitä ihmettä.. Sitten se sano että joo, sen näkee heti, sun tapas puhua ja kävellä, oot ihan selkeää johtajatyyppiä ja mitähän vielä... Oon siis huippuvalovoimainen. Olin siinä kyllä vähän silmät pyöreällä. Oli hitusen huvittavaa. :P
Kaikkea kummallista täällä lätäkön tällä puolella.
Ja hirmustuttavan valovoimaisesti voisin päätellä tältä päivää tähän. :)
Oon vähän suunnitellu ottavani epsanjaa, enkkua, vähän jotain historiaa, saksan fonetiikkaa ja siihen päälle rytkästään vielä pakollisena erasmus-ihmisten kielikurssi, joka perjantai neljä tuntia. I don't mind. Oon tasasta keskiluokkaa, eli c-ryhmässä. Ja mä oon jo vähän puhunukkin saksaa, tää alkaa varmaan pikkuhiljaa luonnistumaan!
Tänään on vapaapäivä, kun se epsanja alkaa vasta ens viikolla. Pitäis vähän pyykkäillä ja käyä kaupassa ja illalla mennään uimaan. Jipjei. Täällä on siis yliopistolla uima-allassysteemit ja se ei maksa mitään. Pitää vaan tavallaan ilmottautua kurssille, että siellä joskus käy. Sittempä näköö millanen juttu se oikeasti on.
Mut ja Siljan kutsuttiin eillen syömään puolalaista ruokaa. Ton meijän kämppiksen Jaksun kaverit oli semmosta kehitelly ja Jaksu sitten meijät sinne tahto. Se oli aika samanlaista oikeastaan kun suomalainen ruoka, paitsi ettei mulle itelleni ehkä kävis mielessäkään tehä semmosta. Oli sieni-makaroonikeittoa, köpöttiä puolalaisella ihmemakkaralla, pihviä ja pinaatti-juusto-mössöä, omenanmakusta riisijuttua ja sitten vielä saatiin jäätelöä. Ja se oli siis nimenomaan maistelua, kaikki sai vähän kaikkea. Meitä oli siellä kolme Puolasta, yks Kiinasta, yks Japanista ja yks Espanjasta, ja sitten me kaks kalpeaa pohjan akkaa.
Tää meijän kämppä on aikalailla jakautunu kuppikuntiin. Tuo saksalainen Tom on aina sen mimminsä kans, ja niitä näkee vaan pari kertaa viikossa. Sitten nuo kolme puolalaista on aina kolmistaan. Niitten kans on vähän vaikea vaikuttaakin, kun ne ei osaa enkkua, ja puhuu saksaa niin mielettömällä aksentilla että minä en ymmärrä siitä juuri mitään.. Sitten me hengaillaan Siljan ja Jaksun kans. Jaksu on siis tämä neljäs puolalainen. Sen oikea nimi on.. hmm.. Grzegorz, eli jotain ihan käsittämätöntä, joten päätettiin Siljan kans sanoa sitä ihan suomalaisittain Jaksuks. Tämä tapa on kyllä nostattanu vähän kulmakarvoja ja repiny naurua ihmisistä, mutta ei se vissiin Jaksua itteään haittaa, sitä lähinnä naurattaa hirmusesti.
Täällä on nyt vähän kerenny tutustumaankin ihmisiin. Lähinnä tosin tuolla kielikurssilla. Siellä käyn kahvilla aina Ciaran, Lisan ja Francescan kans. Ja sitten oon ollu myös jonkun verran kahen puolalaisen mimmin, eli Aleksandran ja Małgorzatan kans. Ne on ihan hurjan kivoja. Ja hauskaa on sekin kun niillä on keskenään neljä vuotta ikäeroa, (19v ja 23v) ja silti ne on ihan bestiksiä. Ja mikä parasta, ne puhuu kumpikin tosi hyvää enkkua. ^^
Mitähän muuta.. Luvattiin lähteä ens viikonloppuna Kölniin käymään. Pitää kyllä unbedingt ottaa kamera mukaan.
Hmm, jaampa nyt yhen omituisenkin kokemuksen. Täällä on vaihtarina myös yks semmonen kolmekymppinen Bulgarialainen jannu, jonka kans vähän puhuttiin perjantaina ennenkun oltiin lähössä meijän tutustumisviikon loppupippaloista, ja se heitti yhtäkkiä mulle että ootko horoskoopiltas leijona? Mä siihen että oon, mitä ihmettä.. Sitten se sano että joo, sen näkee heti, sun tapas puhua ja kävellä, oot ihan selkeää johtajatyyppiä ja mitähän vielä... Oon siis huippuvalovoimainen. Olin siinä kyllä vähän silmät pyöreällä. Oli hitusen huvittavaa. :P
Kaikkea kummallista täällä lätäkön tällä puolella.
Ja hirmustuttavan valovoimaisesti voisin päätellä tältä päivää tähän. :)
lauantai 3. lokakuuta 2009
Polish invasion + confessions of a shopaholic
Nonniin. Josko ois taas vähän lörpöttelyn aika.
Tänne on nyt viikon aikana tippunu hiljalleen lisää väkeä. Asun siis suomalaisen Siljan, kolmen puolalaisen pojan, yhen puolalaisen tytön (joka on jonkun noitten tyttökaveri, enkä oo varma opiskeleeko se vai hengaileeko vaan), kaiketi saksalaisen Tomin ja sen ranskalaisen mimmin, Jacquelinen kans. Ne on aina vaan jomman kumman huoneessa ja kuuntelevat saksalaista ganstaräppiä.
Nuo puolalaiset on hauskaa väkeä. Meillä on vaan vähän kommunikaatio-ongelmia kun ainoastaan yks osaa vähänkään enkkua ja mä en oikeen vielä oo päässy tuohon saksaan kiinni. Mutta voi jestas ne nauraa. Mä luulin nauravani paljon mutta kyllä tuo puolalaisten touhu on jotain potenssiin neljä. Ilosta väkeä.
Käytiin toissapäivänä shoppailemassakin jo. Ihan lupaavalta vaikutti tuo kaupunki. Paljon kaikenlaisia liikkeitä, niin kalliita kun halpojakin. Mukaanhan sitten tarttu mm kahenkympin farkut. Nyt jänskäilen vaan että miten nopeasti ne menee rikki. Sitten löysin kaks paitaa, ihan perusperus pitkähihasen ja villapaidan (niitä tarvii muuten lisää, luentosalit on ihan jäätävän kylmiä! Ja täällä on varmaan koko talven semmonen keli kun suomessa karmeimpana syksyhyytävyysaikoina. Hurbur.) ja sitten eillen vielä ostin alennusnilkkurit. On muuten rouheat. Ja more to come. Ainakin kalenteri pitäis vielä hamstrata kun en Jykylästä tajunnu hakea.
Eillen alko koulu. Alkokin lupaavasti, myöhästyttiin heti ekalta hommalta. Mutta ei onneks kun jonkun viis minuuttia niin ei ne ollu ees vielä kerenny alottamaan. Sitten siinä täyteltiin lappuja ja annettiin rahaa pois ja tutustuttiin pikkasen yliopistoon (lähinnä ruokalaan) ja muihin vaihtareihin. Puolalaiset on kyllä ihan jäätävä enemmistö. Meitä oli yhteensä eillen ehkä joku vajaa 70 paikalla ja niistä puolalaisia ainakin 15. Ei oo niillä yksinäistä. :)
Yks puolalainen jannu opiskelee kans enkkua ja meillä alko heti juttu luistamaan. Päädytään varmaan samoille luennoille sitten. Mutta voi, mun sympatiapisteet sai kyllä ehdottomasti unkarilainen Gabi. Se ei osannu enkkua yhtään ja saksaakin aika heikosti. Ja kai se oli aika ujokin. Kovasti yritin sille sitten puhua siinä kun ooteltiin siirtymistä seuraavaan paikkaan ja tahoin sitäkin mukaan sinne illan get-togetheriin minkä ne ohjaajat/mentorit järjesti. Olin kyllä vähän pettyny kun ei sitä sitten näkynykkään. Mutta me mentiin siis semmoseen meksikolaisravintolaan jossa oli meille varattuna ainakin kolme pitkää pöytää. Ei me kuitenkaan ihan järettömän kauaa siellä oltu kun Silja oli vähän sairaana.
Tänään on saksalaisten yhtenäisyyspäivä, eli pyhä, ja melkeen kaikki paikat on kuulemma kiinni. Mennään kuitenkin illalla Kunsthalleen, (taidemuseo tms.) kattomaan kiinalaista kuujuhla-modernin taiteen systeemiä. Siellä on siis taidetta, kiinalaista ruokaa, juomaa ja varmaan musiikkia ja muuta. Erasmus-vaihtarit pääsee ilmaseks sisälle. Ootan kyllä ihan innolla. :)
Maanantaina alkaa sitten koko viikon kestävä kielikurssi, johon meillä oli eillen tasokokeet. Mihinhän ryhmään mahan joutua.. Ja pitäis muuten vielä käyä avaamassa se saksalainen tili ja miettiä vähän sitä liittymäjuttua että saanko homman toimimaan vai pitääkö mun hommata sitten uus. Kattoo sitä nyt.
Mikä on ollu ehkä ärsyttävintä (ja alkuun se varsinkin väsytti ihan hirveästi) on tuo jatkuva saksanpajatus mitä kuuluu joka puolelta. Mutta kyllä siihen tottuu kun vähän itekin oppii sanomaan takasin ja kysymään.
Mutta siis so far, so good. Ei oo ollu mitään hirmusia ongelmia, enkä oo vielä tehny varsinaista kuolemaa ikävän takia. Kunhan tuo koulu alkaa niin saa ajatuksia vähän enemmän sitten Anglistiikkaan ja enkunkielisten maitten ah, niin ihanaan kulttuuriin niin kyllä se siitä.
Elekää kultaset unohtako mua siellä, en määkään meinaa teitä. <3
Tänne on nyt viikon aikana tippunu hiljalleen lisää väkeä. Asun siis suomalaisen Siljan, kolmen puolalaisen pojan, yhen puolalaisen tytön (joka on jonkun noitten tyttökaveri, enkä oo varma opiskeleeko se vai hengaileeko vaan), kaiketi saksalaisen Tomin ja sen ranskalaisen mimmin, Jacquelinen kans. Ne on aina vaan jomman kumman huoneessa ja kuuntelevat saksalaista ganstaräppiä.
Nuo puolalaiset on hauskaa väkeä. Meillä on vaan vähän kommunikaatio-ongelmia kun ainoastaan yks osaa vähänkään enkkua ja mä en oikeen vielä oo päässy tuohon saksaan kiinni. Mutta voi jestas ne nauraa. Mä luulin nauravani paljon mutta kyllä tuo puolalaisten touhu on jotain potenssiin neljä. Ilosta väkeä.
Käytiin toissapäivänä shoppailemassakin jo. Ihan lupaavalta vaikutti tuo kaupunki. Paljon kaikenlaisia liikkeitä, niin kalliita kun halpojakin. Mukaanhan sitten tarttu mm kahenkympin farkut. Nyt jänskäilen vaan että miten nopeasti ne menee rikki. Sitten löysin kaks paitaa, ihan perusperus pitkähihasen ja villapaidan (niitä tarvii muuten lisää, luentosalit on ihan jäätävän kylmiä! Ja täällä on varmaan koko talven semmonen keli kun suomessa karmeimpana syksyhyytävyysaikoina. Hurbur.) ja sitten eillen vielä ostin alennusnilkkurit. On muuten rouheat. Ja more to come. Ainakin kalenteri pitäis vielä hamstrata kun en Jykylästä tajunnu hakea.
Eillen alko koulu. Alkokin lupaavasti, myöhästyttiin heti ekalta hommalta. Mutta ei onneks kun jonkun viis minuuttia niin ei ne ollu ees vielä kerenny alottamaan. Sitten siinä täyteltiin lappuja ja annettiin rahaa pois ja tutustuttiin pikkasen yliopistoon (lähinnä ruokalaan) ja muihin vaihtareihin. Puolalaiset on kyllä ihan jäätävä enemmistö. Meitä oli yhteensä eillen ehkä joku vajaa 70 paikalla ja niistä puolalaisia ainakin 15. Ei oo niillä yksinäistä. :)
Yks puolalainen jannu opiskelee kans enkkua ja meillä alko heti juttu luistamaan. Päädytään varmaan samoille luennoille sitten. Mutta voi, mun sympatiapisteet sai kyllä ehdottomasti unkarilainen Gabi. Se ei osannu enkkua yhtään ja saksaakin aika heikosti. Ja kai se oli aika ujokin. Kovasti yritin sille sitten puhua siinä kun ooteltiin siirtymistä seuraavaan paikkaan ja tahoin sitäkin mukaan sinne illan get-togetheriin minkä ne ohjaajat/mentorit järjesti. Olin kyllä vähän pettyny kun ei sitä sitten näkynykkään. Mutta me mentiin siis semmoseen meksikolaisravintolaan jossa oli meille varattuna ainakin kolme pitkää pöytää. Ei me kuitenkaan ihan järettömän kauaa siellä oltu kun Silja oli vähän sairaana.
Tänään on saksalaisten yhtenäisyyspäivä, eli pyhä, ja melkeen kaikki paikat on kuulemma kiinni. Mennään kuitenkin illalla Kunsthalleen, (taidemuseo tms.) kattomaan kiinalaista kuujuhla-modernin taiteen systeemiä. Siellä on siis taidetta, kiinalaista ruokaa, juomaa ja varmaan musiikkia ja muuta. Erasmus-vaihtarit pääsee ilmaseks sisälle. Ootan kyllä ihan innolla. :)
Maanantaina alkaa sitten koko viikon kestävä kielikurssi, johon meillä oli eillen tasokokeet. Mihinhän ryhmään mahan joutua.. Ja pitäis muuten vielä käyä avaamassa se saksalainen tili ja miettiä vähän sitä liittymäjuttua että saanko homman toimimaan vai pitääkö mun hommata sitten uus. Kattoo sitä nyt.
Mikä on ollu ehkä ärsyttävintä (ja alkuun se varsinkin väsytti ihan hirveästi) on tuo jatkuva saksanpajatus mitä kuuluu joka puolelta. Mutta kyllä siihen tottuu kun vähän itekin oppii sanomaan takasin ja kysymään.
Mutta siis so far, so good. Ei oo ollu mitään hirmusia ongelmia, enkä oo vielä tehny varsinaista kuolemaa ikävän takia. Kunhan tuo koulu alkaa niin saa ajatuksia vähän enemmän sitten Anglistiikkaan ja enkunkielisten maitten ah, niin ihanaan kulttuuriin niin kyllä se siitä.
Elekää kultaset unohtako mua siellä, en määkään meinaa teitä. <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
