sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Jälkimakustelua asumisesta

Nyt jos uudet vaihtoonlähtijät Jyväskylästä menette Bielefeldiin, niin älkää hemmetissä menkö Priessalleelle Frau Kinzin hoteisiin. Miksikö? Se on kaukana, siellä asuu vain puolalaisia ja suomalaisia (ja ne kaksi yrmyä saksalaista varmaan koko lopun ikäänsä), vuokranantaja ei vastaile sähköposteihin, enkä ole saanut takuuvuokraani takaisin vaikka peräänkin olen jo huudellut.

Ja no, jos ajatellaan että kyseessä on kahdeksan ihmisen koppi yhdellä keittiöllä, niin ei se ole rauhallista, saatika inhimillistä. Jos wohnungsvermittlungista saatte viestin että tämmönen olis tarjolla decline decline decline. Hyi, menkää Unistrasselle tai Stennerstrasselle tai johonkin edes. Kämpät ovat muualla periaatteessa vähän huonommassa kunnossa, mutta ei sen niin väliä, kun kerran kaikki muu toimii huomattavasti paremmin kun Priessalleen vihakommuunissa.

Plus, kun menee vaihtariasutusten liepeille, saa paljon enemmän kavereita niin vaihtareista kuin natiiveistakin ja kaverit eivät ole niin kaukana kun jotain pitäisi tehdä. Unistrassella olisin säästynyt monelta turhautumiselta, vaikkakin bileitä olisin ehkä joutunut kestämään muutaman enemmän. :)

Mahdollista tietenkin on että en vain tule ihmisten kanssa toimeen. Voitte punniskella asiaa aivan itse, miten parhaaksi näette. :3

lauantai 11. syyskuuta 2010

Omilla kulmilla

Oon nyt vähän reilu kuukauden ollu Suomessa. Vähän semmonen olo kun ei ois ikään missään ollukkaan. Tai no ei ihan, mutta kumminkin. Mitään hirveän radikaalia ei oo kumminkaan viime vuoden aikana perhe- tai kaveripiirissä tapahtunu, niin tulin vaan takasin enkä ollu moksiskaan.

Mutta mielissäni olin että pääsin Saksasta pois. Maistu niiiiiin puulta ne muutamat viimeset viikot että huh huh. Tulipahan nyt sielläkin käytyä mutta oon kyllä ihan ehottomasti sitä mieltä että yks semesteri ois piisannu ihan hyvin. Toinen oli ihan kakkaa. Kivoja kursseja kyllä mutta siihen se järki sitten jäikin.

Vaihtarikavereita ja sitä yleistä ilmapiiriä on ehkä vähän ikävä. Tämä nyt ilmenee Suomessa niin että eillenkin turisin Jamkin vaihtareitten kans tunnin pari ja oli oikeen kotosta ja mukavaa. Pitää enemmänkin ujuttautua nyt niitten porukkaan. Ehkä vois myös harkita kv-tutoriks alkamista.

Vein jo osan papruistani kirjattaviks ympäriinsä, hullusti meni, mutta saan nyt saksanhommistani 19 opintopisteen arvosen enkun sivuainekokonaisuuden. Monellako muulla on enkkua sekä pää- että sivuaineena häh? :D Ihan käsittämätöntä mutta käy mulle, kiitti moi. Espanjan kurssin unohin, pitää varmaan sekin kurssitodistus käyä vielä viemässä sinne kansliaan. Ja mua vähän pelottaa että miten pahalla silmällä saksanlaitoksen päämies mua kahtoo nyt kun kävin huimat kaks kurssia saksaa Saksassa ja meinaan sen lopettaa sivuaineena perusopintojen jälkeen hyvin pitkälti. Huh.
Mutta mulla alko nyt kandilla pelottelut ja etnologiat, kyllä tämä tästä. Ja etnologia on muuten nom. Ainakin näin ekan viikon jälkeen oon mielissäni.

Ei oo ollu kyllä sopeutumisvaikeuksia. Ehkä oon vähän nihkeä sopimaan mistään ja näkemään tuttuja, mutta kyllä tämä alkaa jo ihan luonnistumaan. Kivaa olla Jyväskylässä.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Todellisuuspilkahduksia

Iik.

Mulle valkeni eillen että kohtahan ois aika palata Suomeen, Jyväskylään ja ihan oikeaan maailmaan. Oikeitten ihmisten ja kaikenlaisten oikeitten koukeroitten pariin. Täällä vaan on kohta vuoden lilliny semmosessa lepposessa epätodellisuudessa, hengaillu muitten vaihtareitten kans ja sillon tällön lukenu vähän läksyjä. Mutta koko vaihtoaika on ollu lähinnä irtiotto. Mun opiskelun kannalta tästä ei ollu kyllä mitään hyötyä. Tai no, kyllä mulla enkun opiskelija on nyt paljon uusia tavotteita ja mielipiteitä mutta saksa.. eheh, niin. Ja opintopisteet ja hyväksluettavat kurssit. No, itken sitä sitten n:n vuoden opiskelijana.
Suomessa kaikki on taas ihan oikeaa, sillä on väliä miten paljon luet ja kenen kans hengailet ja minkälaista soppaa ympärilles keität. Pitää valmistautua taas siihen että homma on täynnä real life situationeita. No, äkkiäkös siihen varmaan tottuu. Ja ainakaan mun ei tarvi ihan alusta alottaa, on tutut kaverit jo valmiina ja käsitys siitä että mihin alkais.

Enää puolitoista viikkoa koulua jälellä. Mulla on jostain syystä vaan yks kunnon koe tiedossa. Mun kurssit on hassuja kun jouduin jättämään monta niistä oikeista kursseista pois kun en tajunnu mitään. Tai siis, ne kaks. Ne joista olis saanu sitten pisteitäkin. Äh.

Oo, ja mikä on ihan erityisen mukavaa, on kesäyöt Saksassa. Hoksasin toissailtana että kaskaat sirittää. On vähän semmonen Etelä-Eurooppalainen meininki. Light breeze ja crickets. Awesome. Päivät onkin sitten suorastaan infernaalisen kuumia, hiki lentää ja tuska valuu otsalta silmiin. Mua ei oo tehty näille leveysasteille. Siis päiväsaikaan.

Ja hassua on myös että kaikki muut on aika sikamaisen ruskeita verrattuna muhun. Siis kyllähän meikäläiseltäkin jo ihan kiitettävät rusketusrajat löytyy, mutta oon nyt saman värinen kun mitä monet oli talvella. Miss Pullataikina. No, ei se oo niin nuukaa. Aina on jotain näätäihmisiä jotka poistuu luolistaan ainoastaan öisin ja pysyy siis vaaleampana mitä minä.

Ainiin, ja mun kesäflunssa vaan jatkuu. Toiset on siitä joutunu jo kuulemaankin valitusta. Neljäs viikko menossa ja hyvin rullaa. Nyt ollaan siirrytty jo todella räkäseen ja pahoinvointia aiheuttavaan vaiheeseen. Väki sanoo että mee nyt jo lääkäriin, kuulostat niin häjyltä. En mene! Minä juon mehua ja näytän huonolta. Yskä lähtee yskimällä.

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Opiskeluongelmia ja -ratkasuja

Oon tässä nyt pari viikkoa miettiny että mihinhän sitä ens syksynä alkais. Mulla kävi nimittäin niin että unohin sivuaineitten ilmottautumisajat ja lähin liika myöhään kyselemään niitten perään. Mulle kauniisti ilmotettiin yliopistolta että voi harmi, parempi onni ens keväänä. Tai maksa opiskelustas avoimessa, hähää.
Noh, tuli sitten parin viikon paniikki että mitäs hittoa mä nyt sitten syksyllä puuhailenkaan. Mutta!
Löysin nyt onneks järkeni ja tajusin että etnologia on vapaa sivuaine. Siitä haaveilin jo kaks vuotta sitten, en vaan ottanu asiakseni. Onneks, nyt voin lukea sitä. Lisäks ois eessä pro-semma ja loput saksan kurssit, eli ne kolme perusopintokurssia että saan sen viralliseks sivuaineeks. Sen enempää en kyllä saksaan aio koskea. Hyite.

Ja lisäks oon keksiny.... Viittomakielen! Sitä kyllä aion ottaa alkeiskurssin. En tiiä onko pelkistä alkeista juuri mitään hyötyä, mutta avartaa se ainakin maailmankuvaa kummasti.
Joten nyt mun syksyni on suunniteltu ja oon taas ihan levollinen ja onnellinen.

Täällä on kuuma. Ihan sairaalloisen kuuma. Eillen heitti jotain kolmeakymmentä astetta ja itehän esim. hikosin kun hullu. Varmasti kolme litraa. Huh. Vaikka on se mukavaa ettei oo kylmä. Suomessa kumminkin sitten saa valittaa että palentuu. Toivottavasti jatkuu helle vielä viis viikkoa, sitten saa tulla Saksaan mitkä kelit lystää. Tämä lähtis nimittäin Suomeen syömään porkkanoita pellosta.

Uijui, nyt kuulostaakin taas Suomalaistuminen mukavalta kun ei tarvi panikoida. Pari viikkoa olinkin ihan kummissani ja tiedoton. Vaikka on täällä ihan mukavaa mutta ryökäleen turhalta tämä toinen semesteri on tuntunu. Kurssit on jees, mutta kun ei tiiä saako niitä hyväksluettua back home niin typerältä meinaa tuntua. Mutta voin lohduttautua ajatuksella että tiiän enemmän Applied Linguisticsistä ja Multicultural matskuista kun muutama muu Jyväskylässä. Kai siitä jossain välissä on hyötyä. Vielä kun sais sen pro-semman aiheen samaa liippaamaan niin aijai ois maukasta.

Alkaa myös olemaan ihmisiä sopivasti ikävä. Kattelee feispuukista kuvia ja on että oispa mukava nähä noitakin ja ainiin, kohta näänkin. Hih.

Kas, kerrankin oon Saksassa hyvällä päällä. Mukavaa.
Nytpä lähenkin lukemaan ens tunnin tekstejä, näätäilen tällä kertaa vaan tietokoneluokassa kun on neljä tuntia vapaata luentojen välillä enkä jaksanu lähteä kämpille välillä. Ohjelmassa siis sumppia ja Language Attrition ja Language Production & Perception. Nom.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Aurinkoa ja ruokajuttuja

Kaheksan viikkoa jälellä. Alkaa olla mukavat ilmatkin. Oltiin viime viikolla parina päivänä puistossa hengailemassa ja ottamassa aurinkoa ja sunnuntaina ulkouimala oli ihan tupaten täynnä. Ikään nähny niin paljon väkeä kerrallaan tuommosessa paikassa. Ja mä oon valkonen kun pullataikina. Saksalaiset on luonnostaan jo tummempia kun mä, ja ne on varmaan alottanu kesän solariumin kautta, joten loistan porukasta kilometrien päähän. En mä ihan näin hyvin erotu Suomessa.

Gosia oli viime viikon täällä. Eillen se sitten lähti Düsseldorffin shoppailuretken jälkeen lentokentälle oottamaan aamukonetta Puolaan. Aleksandra parku että taas se hänet jätti. Hmh.
Ja Gosia on nyt sitten vissiin oikeasti tulossa kesällä Suomeen. Se puhku intoa että onko siellä järviä lähellä, hän haluaa semmoseen uimaan. Hah, järveen ja saunaan. Ja elokuussa on toivottavasti vielä lämmintäkin. Eksoottinen loma tytölle.

Täällä lentää ilmassa semmosta puun siitepölyhöttöä. Se menee mun nenään ja mua aivastuttaa ihan järettömästi. Eillenkin pärskin enemmän kun olis terveellistä ja suotavaa. Ei kyllä kutita silmiä eikä oo nuhakaan, vaivastuttaa vaan.

Varasin jo lennotkin Suomeen. Heinäkuun toisiks viimesenä saa sitten isä käyä hakemassa Tampereelta. Varasin vaan yhen matkalaukun. Pitää varmasti laittaa osaa etanapostissa menemään eeltä. Hullua että se tulee melkeen puolet halvemmaks kun mitä Ryanairille ottais toisen laukun. Plus että ei tarvihe keskellä yötä sitten vihasena ja väsyneenä raahata montaa kymmentä kiloa matskua. Vähemmästäkin kimpaantuu.

Ja kersat kärkkyy mun tavaroitani. Jaakko lähetti jo toisen kerran tämän Saksan aikana viestiä että tarviitko stereoitas, paljon tahot niistä. Piti viimen luvata lähteä käyttämään sitä Keskisellä sitten elokuussa niin saa omat eikä tarvihe mun omia kyttäillä.

Täällä kaikki on laihutuskuurilla. Gosia oli pari viikkoa sitten alottanu proteiinidieetin. Kuulemma ekan viikon sai syyä pelkkää lihaa, ja nyt pelkkää lihaa ja vihanneksia. Se sai melkeen hepulin kun ehotin että ostetaan semmoset hedelmäkipot. Ei kuulemma kuulu kuuriin. Huoh. Ja Aleksandra alotti nyt saman. Se onkin pari kuukautta valittanu lihoneensa. Kyllä se onkin. Kaikki on täällä vaihon aikana lihonu jonkun verran. Paitsi Nikki, se on laihtunu aika paljon.
Mutta meinas mua vähän huvittaa ja välillä ärsyttääkin. Jos oltiin jossain, ja mulla sattu olemaan laukussa joku mysli- tai suklaapatukka, niin Gosian kommentti oli: Mä vihaan sua. Oon laihiksella. Anna mulle pala.
Järkeä. Onko?
Mä en kyllä ala laihikselle. Aina kun yritän niin lopputulos on se että huomaan lihoneeni kolme kiloa. Joten näh, anti olla.

Mutta oon kumminkin miettiny ruokajuttuja. Ihan tämän paikallisen Mensasysteemin kannalta. Täällä kun menee mensaan, eli opiskelijaruokalaan syömään niin liukuhihnalla tulee tarjotin jossa on muutama syvennys ja niihin on lapattu tasamäärät ruokaa. Yleensä hommaan kuuluu pääruoka, joko yhessä tai kahessa syvennyksessä, plus salaatti/vihannessysteemit ja jälkkäri. Juoma ei kuulu hintaan, leipä ei kuulu hintaan.
Mun on niin ikävä Lozzia.

Oon miettiny myös Saksajuttuja yleensä. Jos joutuis joskus lähtemään Saksaan töihin, niin en mä kauhean pahana ehkä loppujen lopuks pitäis. Tästä osavaltiosta pysyisin vaan kaukana. Etelään voisin mennä. Siellä on kuulemma lepposta. Mutta noin maisemanvaihoksen kannalta vois ehkä seuraavan kerran lähteä johonkin enkkulaan. Irlantiin vaikka. Jos kävis ensin lomalla vaan, mutta pitäähän sinne päästä.

Joo-o.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Sarjakuvia ja kenkäongelmia

Sateinen sunnuntai.

En ookkaan muistanu hehkuttaa mun Making Comics the American Way -kurssia. Istun siellä neljä tuntia viikossa ja piirrän ja kuuntelen esitelmiä sarjakuvista, ja kotona piirrän sitten läksyt. Tästä lystistä 2 opintopistettä. Ihan asiallista. Se opettaja ei vaan ikinä sano mitään mun piirrustuksista ja se meinaa kismittää. Mutta olkoon sanomatta sitten. Ryökäle. Ja voeh, sillä kurssilla on yks puolalainen vaihtari joka ei vaan osaa olla hiljaa. Aina kun sillä on jotain asiaa liippaavaa kommenttia niin se kyllä antaa kuulua. Mietin jo viime viikolla että pitäisköhän ottaa puolansanasto käyttöön ja käskeä sen olla hiljaa mutta antaa nyt lärpättää kun kerran on pakko.

Gosia tulee tiistaina Saksassa käymään. En tiiä kauanko se meinaa olla, mutta eiköhän nyt jonkun viikon verran.

Kipitin perjantaina somilla korkkareillani ja tuloksena tuli rakko yhteen varpaaseen ja reikä toiseen. Nyt riutoo siis pieni kenkäinho. Eillenkin kävelin tuolla pihalla sitten avojaloin ja sain vähän outoja katseita.

Hahah, ja Aleksandra laihuttaa. Menin perjantaina katolle missä ne istu espanjoolien kans juomassa calimochoa, ja tarjosin porkkanoita. Aleksandra siihen totes että en ota, mä laihutan, en syö illalla. -....Ola, nämä on porkkanoita. -Kyllä minä tiiän, niissä on kaloreita!
Niin, tottavie, ehkä 20 per 100g. Tyhmis.

Harkittiin tuossa Portugaliin lähtöä, mutta ei siitä oikeen tuukkaan mitään, kun ne homman suunnittelijat päätti että siellä ollaankin viikko, eli tiistaista tiistaihin ja en voi olla niin paljoa pois koulusta tai mut potkastaan kurssilta pois. Hohhoi. Mutta näillä tytöillä ei vissiin koulua ole ollenkaan niin niitä ei paljoa paina. Sitäpaitsi oon niin high maintenance että en ois kyllä suostunukkaan nukkumaan viikkoa teltassa niinkun ne vissiin meinaa. Iso porukka, yks teltta. Ehkä meen toiste sitten.

Tutustuin viime viikolla tyttöön joka on tulossa Ouluun ens syksynä vaihtoon. Se kaverilleen sano että joo, se on pohjosen suurkaupunki, johon totesin että niin, ja itseasiassa pienempi kun Bielefeld. Naama oli kyllä näkemisen arvonen. Toivottavasti silti tykkää piensuurkaupungista. ^^

perjantai 21. toukokuuta 2010

Masentava kevät ja kurjuuden tyyssija

Jukra.

Riina oli täällä viikon. Koko aika oli kylymä ja sato. Suomessa oli helle. Sitten se Riina lähti ja tänne tuli heti +20. Kohtalon ivaa tai jotakin.
Me käytiin Kölnin eläintarhassa ja nähtiin norsuja ja kirahveja ja oli mukavaa. Otin myös kuvan seepran perseestä. Se ei suostunu kahtomaan kameraan.

Oon ollu jo monta viikkoa melkeen kipeänä. Ensin oli kurkku kipeä ja flunssa ja sitten Riina kävi täällä köhimässä kun sillä oli Manchesterilainen köhä ja nyt mulla on taas nuppi kipeä ja järetön väsy koko ajan. Ostin jo vitamiinejakin muttei ainakaan vielä oo auttanu.

Ja oon ihan kyllästyny ihmisiin. Ulkomaalaiskämppikset mulkoilee eikä moikkaile. Uusiin vaihtareihin on vaikea tutustua. Ja se on varmaan aika pitkälti myös sen takia että oon aina kipeänä enkä jaksa lähteä pippaloihin. Tänäänkin meinas pää valahtaa lattialle kun meinasin alkaa laittamaan naamaa. Josko tulis kohta kesä ja homma helpottus.

Koulussa on silti ihan mukavaa. Kurssit on jees.

Saanko mä äiti tulla jo kotiin?