Opiskeluongelmia ja -ratkasuja

Oon tässä nyt pari viikkoa miettiny että mihinhän sitä ens syksynä alkais. Mulla kävi nimittäin niin että unohin sivuaineitten ilmottautumisajat ja lähin liika myöhään kyselemään niitten perään. Mulle kauniisti ilmotettiin yliopistolta että voi harmi, parempi onni ens keväänä. Tai maksa opiskelustas avoimessa, hähää.
Noh, tuli sitten parin viikon paniikki että mitäs hittoa mä nyt sitten syksyllä puuhailenkaan. Mutta!
Löysin nyt onneks järkeni ja tajusin että etnologia on vapaa sivuaine. Siitä haaveilin jo kaks vuotta sitten, en vaan ottanu asiakseni. Onneks, nyt voin lukea sitä. Lisäks ois eessä pro-semma ja loput saksan kurssit, eli ne kolme perusopintokurssia että saan sen viralliseks sivuaineeks. Sen enempää en kyllä saksaan aio koskea. Hyite.

Ja lisäks oon keksiny.... Viittomakielen! Sitä kyllä aion ottaa alkeiskurssin. En tiiä onko pelkistä alkeista juuri mitään hyötyä, mutta avartaa se ainakin maailmankuvaa kummasti.
Joten nyt mun syksyni on suunniteltu ja oon taas ihan levollinen ja onnellinen.

Täällä on kuuma. Ihan sairaalloisen kuuma. Eillen heitti jotain kolmeakymmentä astetta ja itehän esim. hikosin kun hullu. Varmasti kolme litraa. Huh. Vaikka on se mukavaa ettei oo kylmä. Suomessa kumminkin sitten saa valittaa että palentuu. Toivottavasti jatkuu helle vielä viis viikkoa, sitten saa tulla Saksaan mitkä kelit lystää. Tämä lähtis nimittäin Suomeen syömään porkkanoita pellosta.

Uijui, nyt kuulostaakin taas Suomalaistuminen mukavalta kun ei tarvi panikoida. Pari viikkoa olinkin ihan kummissani ja tiedoton. Vaikka on täällä ihan mukavaa mutta ryökäleen turhalta tämä toinen semesteri on tuntunu. Kurssit on jees, mutta kun ei tiiä saako niitä hyväksluettua back home niin typerältä meinaa tuntua. Mutta voin lohduttautua ajatuksella että tiiän enemmän Applied Linguisticsistä ja Multicultural matskuista kun muutama muu Jyväskylässä. Kai siitä jossain välissä on hyötyä. Vielä kun sais sen pro-semman aiheen samaa liippaamaan niin aijai ois maukasta.

Alkaa myös olemaan ihmisiä sopivasti ikävä. Kattelee feispuukista kuvia ja on että oispa mukava nähä noitakin ja ainiin, kohta näänkin. Hih.

Kas, kerrankin oon Saksassa hyvällä päällä. Mukavaa.
Nytpä lähenkin lukemaan ens tunnin tekstejä, näätäilen tällä kertaa vaan tietokoneluokassa kun on neljä tuntia vapaata luentojen välillä enkä jaksanu lähteä kämpille välillä. Ohjelmassa siis sumppia ja Language Attrition ja Language Production & Perception. Nom.

Aurinkoa ja ruokajuttuja

Kaheksan viikkoa jälellä. Alkaa olla mukavat ilmatkin. Oltiin viime viikolla parina päivänä puistossa hengailemassa ja ottamassa aurinkoa ja sunnuntaina ulkouimala oli ihan tupaten täynnä. Ikään nähny niin paljon väkeä kerrallaan tuommosessa paikassa. Ja mä oon valkonen kun pullataikina. Saksalaiset on luonnostaan jo tummempia kun mä, ja ne on varmaan alottanu kesän solariumin kautta, joten loistan porukasta kilometrien päähän. En mä ihan näin hyvin erotu Suomessa.

Gosia oli viime viikon täällä. Eillen se sitten lähti Düsseldorffin shoppailuretken jälkeen lentokentälle oottamaan aamukonetta Puolaan. Aleksandra parku että taas se hänet jätti. Hmh.
Ja Gosia on nyt sitten vissiin oikeasti tulossa kesällä Suomeen. Se puhku intoa että onko siellä järviä lähellä, hän haluaa semmoseen uimaan. Hah, järveen ja saunaan. Ja elokuussa on toivottavasti vielä lämmintäkin. Eksoottinen loma tytölle.

Täällä lentää ilmassa semmosta puun siitepölyhöttöä. Se menee mun nenään ja mua aivastuttaa ihan järettömästi. Eillenkin pärskin enemmän kun olis terveellistä ja suotavaa. Ei kyllä kutita silmiä eikä oo nuhakaan, vaivastuttaa vaan.

Varasin jo lennotkin Suomeen. Heinäkuun toisiks viimesenä saa sitten isä käyä hakemassa Tampereelta. Varasin vaan yhen matkalaukun. Pitää varmasti laittaa osaa etanapostissa menemään eeltä. Hullua että se tulee melkeen puolet halvemmaks kun mitä Ryanairille ottais toisen laukun. Plus että ei tarvihe keskellä yötä sitten vihasena ja väsyneenä raahata montaa kymmentä kiloa matskua. Vähemmästäkin kimpaantuu.

Ja kersat kärkkyy mun tavaroitani. Jaakko lähetti jo toisen kerran tämän Saksan aikana viestiä että tarviitko stereoitas, paljon tahot niistä. Piti viimen luvata lähteä käyttämään sitä Keskisellä sitten elokuussa niin saa omat eikä tarvihe mun omia kyttäillä.

Täällä kaikki on laihutuskuurilla. Gosia oli pari viikkoa sitten alottanu proteiinidieetin. Kuulemma ekan viikon sai syyä pelkkää lihaa, ja nyt pelkkää lihaa ja vihanneksia. Se sai melkeen hepulin kun ehotin että ostetaan semmoset hedelmäkipot. Ei kuulemma kuulu kuuriin. Huoh. Ja Aleksandra alotti nyt saman. Se onkin pari kuukautta valittanu lihoneensa. Kyllä se onkin. Kaikki on täällä vaihon aikana lihonu jonkun verran. Paitsi Nikki, se on laihtunu aika paljon.
Mutta meinas mua vähän huvittaa ja välillä ärsyttääkin. Jos oltiin jossain, ja mulla sattu olemaan laukussa joku mysli- tai suklaapatukka, niin Gosian kommentti oli: Mä vihaan sua. Oon laihiksella. Anna mulle pala.
Järkeä. Onko?
Mä en kyllä ala laihikselle. Aina kun yritän niin lopputulos on se että huomaan lihoneeni kolme kiloa. Joten näh, anti olla.

Mutta oon kumminkin miettiny ruokajuttuja. Ihan tämän paikallisen Mensasysteemin kannalta. Täällä kun menee mensaan, eli opiskelijaruokalaan syömään niin liukuhihnalla tulee tarjotin jossa on muutama syvennys ja niihin on lapattu tasamäärät ruokaa. Yleensä hommaan kuuluu pääruoka, joko yhessä tai kahessa syvennyksessä, plus salaatti/vihannessysteemit ja jälkkäri. Juoma ei kuulu hintaan, leipä ei kuulu hintaan.
Mun on niin ikävä Lozzia.

Oon miettiny myös Saksajuttuja yleensä. Jos joutuis joskus lähtemään Saksaan töihin, niin en mä kauhean pahana ehkä loppujen lopuks pitäis. Tästä osavaltiosta pysyisin vaan kaukana. Etelään voisin mennä. Siellä on kuulemma lepposta. Mutta noin maisemanvaihoksen kannalta vois ehkä seuraavan kerran lähteä johonkin enkkulaan. Irlantiin vaikka. Jos kävis ensin lomalla vaan, mutta pitäähän sinne päästä.

Joo-o.