Huomenna kuulkaas.

Yhen yön päästä lähen. Eikä ees jännitä vieläkään.

Oon nyt käyny vähän hyvästelemässä väkeä ja ollu aika rusentavien halailujen kohteena.

Pakkailu on ollu vähän rasittavaa kun tajusin etten oikeasti saa ottaa kun sen 15kg tavaraa, ja piti ruveta sitten vähän jo karsimaan. Sitten suututtaa jos lentokentän puntari näyttääkin vaan jotain kolmeatoista. Sittenkin suututtaa jos se näyttää seittämäätoista. Tuosta meijän puntarista ei oikeen voi tietää.

Ja toivottavasti löydän perille siellä Saksassa. Kun ensin pitäis löytää Bremenin lentokentältä Bremenin Hauptbahnhofille, ja oikeaan junaan. Ja osata ostaa lippu. En viihtiny netistä sitä halvempaa lippua ostaa kun sitten kuitenkin oisin eksyny matkalla ja juna olis menny jo. :P Noh, sitten junalla puksutella pari tuntia Bielefeldiin. Siellä varmaan kyllä osaan ratikalla vai millä lie mennä ehkä sinne kämpän likellä olevalle asemalle, jos vaan osaan jäähä oikealla kohtaa pois. Kyyyyllä se siitä. Kai se ratikka takasinkin päin menee jos ihan mahottomasti tunaroin.

Mä vähän luulen että se karmivin vaihe on se eka yö. Kun oikeasti tajuaa ettei oo enää ees Suomessa. Toivottavasti en ala parkumaan kuitenkaan. Ja tuosta tuli mieleen että täytyy ottaa vielä unilelu mukaan, ihan varmuuden vuoks. ^^
Sitten ope sano että semmonen vihaan-Saksaa-kausi on kans luvassa, ehkä kuukauden sisällä siitä kun sinne on menny. Mutta senkin pitäis mennä ohi. Ja meneekin. Oon niin väkitukko että minen luovuta kesken kaiken vaikka vähän enemmänkin vastustais se siellä olo.

Hoh hoh. Tuli taas vähän tyhjä olo. Nyt se haikeus sitten iskee.

Tuun minä vielä takasinkin. :)

Mesetelkää ja skypetelkää mulle sitten!

<3:Hennu