Priessallee 34

Perillä ollaan.

Lähettiin aamulla ajamaan Tampereelle kuudelta. Vähän meinas olla haikeaa isälle sanoa vielä heipat ennenkä lähti turvatarkastuksen kautta kärkkymään konetta. Koneessa taisin vähän ehkä torkahtaakin. Oikeastaan koko matka meni ihan ihmeellisen helposti. Löysin Bremenin kentältä oikeaan ratikkaan, ja rautatieasemalta oikeaan junaan ja vaihoinkin jossain matkalla junaa varsin kätevästi. Se jälkimmäinen oli joku paikallisjuna joka puksutteli niin hitaasti että kerkes vähän näkemään paikkoja. Bielefeldissä sitten rusinasämpylän kans lähdin metsästämään oikeaa U-Bahnia, joka on kai vähän niinkun metron ja ratikan välimuoto. Ainoa vähän ongelmallisempi juttu oli löytää sitten oikea katu, mutta ei sekään loppujen lopuksi ollut sen kummempi juttu kun että käänty ensimmäisestä risteyksestä, joka toisella puolella tuli, oikealle ja meni vaan suoraan niin kauan että oikea pytinki tuli vastaan.

Vuokraemäntä tuli mua ovensuulla vastaan ja tämä kämppä osottautukin valtavaks kommuuniks muuten normaalin olosen vuokrakämppäkerrostalon viidennessä ja ylimmässä kerroksessa. Tänne mahtuu kaiketi kahdeksan ihmistä asumaan, kaikilla on oma huone ja sitten yhteisiä on kaks kylppäriä (aina yks per käytävä, eli se neljä ihmistä), keittiö ja vessa. Meinaan eksyä täällä vähän väliä kun en muista kumpaan suuntaan käytävää pitää lähteä jos tulee keittiöstä tai pihalta. Mun huoneen ovessa on kyllä ulkopuolella kiva Marsupilamin kuva, että siitä viimestään hoksaa, jos valot on päällä ja näköö kahtoa.

Tällä hetkellä täällä on mun lisäks vissiin vaan kaks ihmistä. Tai ainakaan enempää en oo nähny. Toinen oli kaiketi ranskalainen tyttö jolla oli vaikean kuulonen nimi ja joka ei osannu sanaakaan englantia. Toinen oli poika, en tiiä nimeä, en kansalaisuutta, mutta se oli just laittamassa housuja jalkaan kun menin kyselemään tietä lähimpään ruokakauppaan. Se sitten ymmärsikin mitä kyselin ja selitti vähän vaivaantuneena sitten tien. Jee.

No, sitten lähin tallustamaan kohti kauppaa. Sen nimi oli Plus. Se oli Lidlin melkein täydellinen kopio. Omituista oli että siellä ei ollu koreja ollenkaan. Täällä ei vissiin ruukata. En hoksannu sitten pihalta ottaa kärryjä niin tein niinkun tosi monet muutkin, eli kasasin vaan syliini niin paljon kun uskalsin kanniskella. Yhdellä naisella tosin oli kätevän näkönen kangaskoriviritys.. pitää varmaan ite hommata joku saman tyylinen. Paljon jäi ostamatta mitä nyt oisin saattanu tarvita, mutta ehkä teen paremmalla onnella huomenna uuden keikan. Ainiin, ja Visa Electronhan ei toiminu kaupassa ollenkaan, vaikka Bremenin rautatieasemalla toimikin. Käteistä vissiin pitää alkaa kanniskelemaan tai käyä vaan hommaamassa tili sieltä Bielefeld Sparkassesta. Sillä on kuulemma konttori yliopistolla. Ihan kätsyä.

Niskat on muuten ihan kiitettävän jumissa kaiken tuon laukunkanniskelun jälkeen. Nuo mun kaks kapsäkkiäni paino yhteensä 16,7kg, mikä oli liikaa, kun se Ryanair huolii vaan 15, mutta kiltti laukunkyttääjätyttö Tampereella sano että menkööt. :)

Nyt väsyttää jo ihan kiitettävästi, vaikka kello ei oo täällä kun seittämän. No, oon kuitenkin ollu valveilla jo 15 tuntia sitä lentsikkatorkahusta lukuunottamatta.

Pieni ikävä vaivaa.