Realiteetti törmää nyt pahasti mun mielitekojeni ja ahistuksen tunteideni kanssa.
Sähköpostilaatikkoon tupsahti viesti, että olisi aika päättää että haluaako jäädä toiseksi semesteriksi tänne opiskelemaan ja siitä lystistä pitäis maksaa se toiset 197 euroa lukukausimaksua. Enhän minä halua!!
Haluaisin mennä kotiin, vaikka töihin, kauas täältä kummallisesta maailmasta, joka kyllä kohtelee mua sinänsä ihan hyvin mutta en jaksa osata arvostaa sitä.
Mutta. Suomessa on myös vähän ehkä ongelmia. Ei sieltä niin vaan töitä saa.. Ja kämppäsysteemit ois kans ruodittava. Ja järki tuolla takaraivossa sanoo että kun mahollisuuden saa lähteä vaihtoon niin se on sillon hyödynnettävä. Vaikka verenmaku suussa. Mussa on vaan nyt jotain psykologisesti vialla. En mä niin tykkää aina Suomessakaan olla.
Joo joo, kyllä mä tiedän tasan tarkkaan mistä tämäkin johtuu. Ryökäleenmoista stressiä.
Ja se elämä silti jatkuu näistä mun vastoinkäymisistä huolimatta. Maassa jos toisessakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti