Polish invasion + confessions of a shopaholic

Nonniin. Josko ois taas vähän lörpöttelyn aika.

Tänne on nyt viikon aikana tippunu hiljalleen lisää väkeä. Asun siis suomalaisen Siljan, kolmen puolalaisen pojan, yhen puolalaisen tytön (joka on jonkun noitten tyttökaveri, enkä oo varma opiskeleeko se vai hengaileeko vaan), kaiketi saksalaisen Tomin ja sen ranskalaisen mimmin, Jacquelinen kans. Ne on aina vaan jomman kumman huoneessa ja kuuntelevat saksalaista ganstaräppiä.
Nuo puolalaiset on hauskaa väkeä. Meillä on vaan vähän kommunikaatio-ongelmia kun ainoastaan yks osaa vähänkään enkkua ja mä en oikeen vielä oo päässy tuohon saksaan kiinni. Mutta voi jestas ne nauraa. Mä luulin nauravani paljon mutta kyllä tuo puolalaisten touhu on jotain potenssiin neljä. Ilosta väkeä.

Käytiin toissapäivänä shoppailemassakin jo. Ihan lupaavalta vaikutti tuo kaupunki. Paljon kaikenlaisia liikkeitä, niin kalliita kun halpojakin. Mukaanhan sitten tarttu mm kahenkympin farkut. Nyt jänskäilen vaan että miten nopeasti ne menee rikki. Sitten löysin kaks paitaa, ihan perusperus pitkähihasen ja villapaidan (niitä tarvii muuten lisää, luentosalit on ihan jäätävän kylmiä! Ja täällä on varmaan koko talven semmonen keli kun suomessa karmeimpana syksyhyytävyysaikoina. Hurbur.) ja sitten eillen vielä ostin alennusnilkkurit. On muuten rouheat. Ja more to come. Ainakin kalenteri pitäis vielä hamstrata kun en Jykylästä tajunnu hakea.

Eillen alko koulu. Alkokin lupaavasti, myöhästyttiin heti ekalta hommalta. Mutta ei onneks kun jonkun viis minuuttia niin ei ne ollu ees vielä kerenny alottamaan. Sitten siinä täyteltiin lappuja ja annettiin rahaa pois ja tutustuttiin pikkasen yliopistoon (lähinnä ruokalaan) ja muihin vaihtareihin. Puolalaiset on kyllä ihan jäätävä enemmistö. Meitä oli yhteensä eillen ehkä joku vajaa 70 paikalla ja niistä puolalaisia ainakin 15. Ei oo niillä yksinäistä. :)
Yks puolalainen jannu opiskelee kans enkkua ja meillä alko heti juttu luistamaan. Päädytään varmaan samoille luennoille sitten. Mutta voi, mun sympatiapisteet sai kyllä ehdottomasti unkarilainen Gabi. Se ei osannu enkkua yhtään ja saksaakin aika heikosti. Ja kai se oli aika ujokin. Kovasti yritin sille sitten puhua siinä kun ooteltiin siirtymistä seuraavaan paikkaan ja tahoin sitäkin mukaan sinne illan get-togetheriin minkä ne ohjaajat/mentorit järjesti. Olin kyllä vähän pettyny kun ei sitä sitten näkynykkään. Mutta me mentiin siis semmoseen meksikolaisravintolaan jossa oli meille varattuna ainakin kolme pitkää pöytää. Ei me kuitenkaan ihan järettömän kauaa siellä oltu kun Silja oli vähän sairaana.

Tänään on saksalaisten yhtenäisyyspäivä, eli pyhä, ja melkeen kaikki paikat on kuulemma kiinni. Mennään kuitenkin illalla Kunsthalleen, (taidemuseo tms.) kattomaan kiinalaista kuujuhla-modernin taiteen systeemiä. Siellä on siis taidetta, kiinalaista ruokaa, juomaa ja varmaan musiikkia ja muuta. Erasmus-vaihtarit pääsee ilmaseks sisälle. Ootan kyllä ihan innolla. :)

Maanantaina alkaa sitten koko viikon kestävä kielikurssi, johon meillä oli eillen tasokokeet. Mihinhän ryhmään mahan joutua.. Ja pitäis muuten vielä käyä avaamassa se saksalainen tili ja miettiä vähän sitä liittymäjuttua että saanko homman toimimaan vai pitääkö mun hommata sitten uus. Kattoo sitä nyt.

Mikä on ollu ehkä ärsyttävintä (ja alkuun se varsinkin väsytti ihan hirveästi) on tuo jatkuva saksanpajatus mitä kuuluu joka puolelta. Mutta kyllä siihen tottuu kun vähän itekin oppii sanomaan takasin ja kysymään.
Mutta siis so far, so good. Ei oo ollu mitään hirmusia ongelmia, enkä oo vielä tehny varsinaista kuolemaa ikävän takia. Kunhan tuo koulu alkaa niin saa ajatuksia vähän enemmän sitten Anglistiikkaan ja enkunkielisten maitten ah, niin ihanaan kulttuuriin niin kyllä se siitä.



Elekää kultaset unohtako mua siellä, en määkään meinaa teitä. <3